Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Huomio! Muistathan kirjoittaa ennen julkaisemista kissasi nimen, ja klaanin:

 

"Esim. Hämärätassu, Tuuliklaani"

 

 

Ja vielä, ennen julkaisemista muista tarkistaa oikeinkirjoitus, ja tekstin pituus (vähintään 10 riviä) Muistathan siis että nimet kirjoitetaan aina ISOLLA, ja lauseen loppuun pisteet. Voit käyttää pilkkuja esim. ennen ja sanaa tai muuten jos se helpottaa kirjoittamistasi ☺

 

 

               Kissojen reevirit

 

Klaanikissojen reviirit:

~ Vihreä = Myrskyklaani

~ Violetti = Tuuliklaani

~ Punainen = Varjoklaani

~ Sininen = Jokiklaani

 

(Vanhat tarinat saat klikkaamalla hiirtä --> --<,`;>

Vieraskirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

21.01.2017 17:03
Loikkatassu nuuhki maata. Lumessa oli vielä painaumia, tassunjälkiä. Aurinko nousi puiden välistä ja aamu kirkastui.
"Olemme kulkeneet vaikka kuinka kauan, eikä kyllä paljoa olla edetty!" Loikkatassu murahti. Hän oli syönyt hiiren poliksi Raetassun kanssa, joten nälkä oli suurempi kuin olisi ollut, ellei Raetassu olisi keskellä yötä lähtenyt metsään hortoilemaan. Loikkatassu ei vieläkään voinut käsittää miten tyhmä ja ajattelematon emo oli ollut.
"Muistatko jotain paikkoja matkaltasi?" Raetassu kysyi.
"Vain kaksijalkalan löyhkän!" Loikkatassu murahti innottomasti. Raetassu huokaisi.
*Ei minulla ole syytä kertoa hänelle miksi olen näin ärtynyt.*

Raetassu kantoi Loikkatassulle jäniksen. "Jätä minullekkin.
*Enpä tiedä* Loikkatassu kompuroi syömään.

"Olemme selvästi lähellä kaksijalkalaa!" Loikkatassu maukaisi.
"Olet oikeassa", Raetassu vastasi ja laski häntänsä maahan.
"Meidän on pakko levähtää! En jaksa askeltakaan!" Loikkatassu valitti.

"Tuntuu kuin aurinko olisi laskenut jo noussut kymmenesti", Loikkatassu valitti.
"Katso, kaksijalkala!" Raetassu huudahti.
*Korkeammännyt ovat lähellä. Mutta emo on leirissä. En ole niin varma haluako sinne sittenkään.*

He olivat tulleet korkeamännyiltä ja tästä eteenpäin Raetassu tiesi minne mennä. Kun he olivat kulkeneet jonkin aikaa puiden välissä, Raetassu säntäsi leirin suuaukolle.
"Tule!" Raetassu maukui. Loikkatassu otti pari epävarmaa askelta, mutta seurasi hetken päästä Raetassua leiriin.

Kissoja pyöri heidän ympärillään kyselemässä kaikkea, ja Loikkatassun täytyi ahtautua tungoksen läpi Kivitassun luo.

Liljatassusta oli tullut parantajaoppilas.
*Ainakaan minua ei voida pakottaa siihen hommaan!* Kivitassu juoksi häntä päin. Kesken matkan kollin jalat pettivät alta. Kivitassu lensi maahan naamalleen, ja alkoi ulvoa.
*Miksi kaikkien täytyy loukata itsensä! Oma vammani ei sentään ole minun vikani.* Kaikki katseet kääntyivät maassa makaavaan Kivitassuun. Raetassu juoksi pöllämystyneenä aukion poikki veljensä luo. Loikkatassu huokaisi.

Kivitassu oli nyt parantajan luona.
*Toivottavasti ei mitään vakavaa. Klaanimme hukkuu vammautuneisiin kissoihin!* Loikkatassu juoksi soturien pesälle niin kovaa kuin pääsi.
"Missä emoni on?"
"Tarkoitatko Hapsuturkkia?" Punatuisku kysyi, ja haukkasi palan hiirestä.
*No ketä muutakaan hiirenaivo!*
"Hän lähti juuri saalistamaan", Koivunlehti jatkoi. Loikkatassua ei kiinnostanut mennä ulos hortoilemaan, joten hän nappasi kasasta myyrän, ja asettui leirin sisäänkäynnille. Loikkatassu näykki myyräänsä vaivaantuneesti.
*Mitä sanon emolle. Vaikka hän ei suutu helposti, hän loukkaantuu vihaisesta sanomisesta hyvin paljon. Emo kätkee tunteensa sisälleen, kuten minä! Hänet on saatava puhumaan.*

Partion haju tulvi Loikkatassun nenään. Hän polki hermostuneena myyrän tähteitä lumeen.
*Käyn vielä katsomassa Kivitassua.*

Loikkatassu huomasi Raetassun kurkistelevan salaa parantajan pesälle. Hän hiipi lähemmäs, ja heittäytyi kevyesti Raetassun päälle kuin saaliin. Raetassu kaatui kumoon. Naaras säikähti ja käännähti ympäri.
"Mene sisälle siitä hiirenaivo! Ei kaikkea tarvitse vakoilla!" hän huudahti ja pöllämystynyt Raetassu käveli hänen perässään pesään sisälle. Kivitassun naama oli vähän naarmuilla, mutta muuten kolli näytti olevan kunnossa. Kuusamapentu makaili pesässä vieläkin.
"Hei Raetassu ja Loikkatassu, te löysitte leirin! Minä olen parantajaoppilas nykyään."
"Joo kuulimme jo sen asian, mutta onko Kivitassu kunnossa?" Loikkatassu murahti.
"Kastanjaturkki sanoi että hän on muuten kunnossa, mutta yksi hammas on vääntynyt ja kipeä. Hän pääsee muutaman päivän päästä takaisin oppilaiden tehtäviin", Liljatassu kertoi.
*Parantajat eivät edes tee mitään! Kuusamapentu on täällä yhä unohdettuna kuin mätä hiiri! Entä jos Kivitassu jää myös tänne kun muut ovat sotureita!* Kivitassu nukkui ja käänsi vähän väliä kylkeään. Kastanjaturkki käveli Kivitassun luokse ja hieroi jotain salvaa tämän arpiin. Kivitassu hätkähti ja melkein heräsi.
*Emo on varmaan tullut jo!*

Loikkatassu näki emon hakevan tuoresaaliskasasta oravan. Naaras haukotteli ja puraisi oravaa. Loikkatassu meni emon luokse.
"Meidän pitää puhua", Loikkatassu sanoi ärtyneesti. Mitään sanomatta emo kääntyi, nappasi oravan suuunsa ja lähti pois.
*Ei sitten!*

Nimi: Liljatassu, Myrskyklaani

20.01.2017 23:32
Liljatassu asteli Kastanjaturkin, Heijastusyön, Närhitassun, Turvemarjan ja Hapsukorvan kanssa. Liljatassu ei ollut koskaan käynyt näin kaukana. Hän jutteli siniharmaan naaraan kanssa.
"Sammaltassu valehteli Kaislatassulle pelastaneensa sinut", harmaa naaras selitti.
"Selvisikö juttu?", Liljatassu kysyi.
"Kyllä. Kun Saniaistassu kuuli siitä, hän suuttui!", Närhitassu maukui.
Parantajat tassuttelivat laskeneen auringon viimeisissä säteissä Tuuliklaanin nummien poikki.

Puolikuu oli nousemassa. Edessä häämötti Emonsuun pimeä pelottava onkalo. Liljatassu ei uskaltanut astumaan sisään.
Närhitassu yritti rohkaista häntä.
"Kyllä se siitä! Minä kuvittelen aina olevani sokea, kun menen tuonne. Se helpottaa kummasti!".
Liljatassua pelkkä ajatuskin sokeudesta pelotti.
*Mitä jos koko maailma olisi noin pimeä!*
Hän muisti Kuusamapennun ja ajatteli, miten lähellä veljen sokeutuminen oli ollut.
*Jos partio olisi tullut vähän myöhemmin... eih en kestä edes ajatella, mitä sitten olisi käynyt!*
Hän astui sisään pimeyteen. Tunnelia tuntui jatkuvan ikuisuuteen. Hän ei tiennyt, että Kuusamapentu lipui samaan aikaan unissaan tukilla miltei samanlaisessa synkässä tunnelissa, ja että veljellä oli siellä seuraakin.
Liljatassu pelkäsi koko ajan eksyvänsä muista. Hän kääntyi kulman taakse ja hätkähti. Edessä oli valoa. Se levisi ympäri suurta luolaa monta hännänmittaa korkean kuukiven jakamana. Hetken kuluttua puolikuu oli luolan katossa olevan reijän kohdalla. Valo lankesi luolan joka kolkkaan.
*Miltäköhän täällä näyttää täysikuun aikaan?*
Kastanjaturkki lausui perinteisen seremonian ja tassutteli kuukiven ääreen.
Muut parantajat astelivat kivelle, kävivät makuulle ja painoivat kuononsa sitä vasten. Liljatassu tassutteli kiven eteen. Askelet kaikuivat luolassa. Hän laskeutui makaamaan. Kiven loiste häikäisi. Liljatassu ummisti silmänsä ja painoi kuononsa kiveen. Kuukiven pinnan kylmyys sai hänet säpsähtämään. Naaras odotti, että jotain erityistä tapahtuisi. Oli rauhallista. Nukkuvien kissojen hengitys kaikui luolassa. Liljatassu raotti silmiään. Kuu oli siirtynyt hieman. Nyt se oli täsmälleen kiven kohdalla. Hän ummisti silmänsä kiireesti.
*Pitää kai vain odottaa.*
Siitä lähtien kun hän oli ilmoittautunut parantajaoppilaaksi, hän oli kovasti halunnut tavata tähtiklaanilaisen. Tärkein motivaatio oli kuitenkin saada Kuusamapentu kuntoon...

//Liljatassu havahtui. Hän oli nukahtanut vahingossa. Liljatassu nousi seisomaan ja astui muutaman askeleen. Neljä suurta tammea kohosi ylväästi taivaalle. Maassa oli lätäköitä. Liljatassu tassutteli yhden luo.
*Mitenköhän Kuusamapentu voi?*
Hänen yllätyksekseen lätäkköön ilmestyi kuva nukkuvasta ruskeavalkoisesta kollista parantajan pesässä. Vihreä lehti kieppui puusta alas. Ei ollut lehtikato. Lehti laskeutui lätäkköön ja väreet peittivät näkymän. Liljatassu katsoi ylös Varjoklaanin tammen oksille. Siellä istui valkoharmaa kolli ja oranssi naaras valkealla vatsalla.
"Tervetuloa Tähtiklaanin metsään. Olen Virtaviiksi ja vieressäni istuu Voikukanlehti", kolli maukui.
"Olet siis Myrskyklaanin tuleva parantaja", solakka naaras maukui.
"Oletko valmis?...//

Liljatassu asteli Tuuliklaanin reviirillä. Hapsukorva ja Turvemarja olivat lähteneet omiin leireihinsä. He saapuivat Nelipuulle. Liljatassu haistoi jotain.
"Menkää te jo edeltä. Tulen pian perässä!", hän maukui.
"Selvä! Älä eksy!", Kastanjaturkki vastasi.
Muut menivät edeltä ja Liljatassu kääntyi katsomaan Tuuliklaanin reviirille. Hän seurasi outoa hajua. Pensaassa istui ruskea raidallinen pentu.
(Jos Saniaistassu olisi nähnyt tämän pennun, hän olisi sanonut, että tämä pentu muistutti hämmästyttävän paljon Naakkapentua. Liljatassu ei kuitenkaan ollut edes syntynyt, kun Naakkapentu kuoli.)
"Etsitkö jotain?", Liljatassu kysyi pennulta.
Pentu tuijotti häntä hämmästyneenä.
"Viimein jotain elävää!", pentu maukui.

"Ja saanko kysyä, mitä sinun ikäisesi pentu tekee ulkona leiristä auringon noustessa ja yksin?", Liljatassu tiedusteli.
*Karkailin leiristä itsekkin, mutten koskaan näin kauas!*
"Etkös olekin Myrskyklaanista?", pentu kysyi.
Liljatassu hämmentyi pennun oikeasta arvauksesta.
*Eiväthän Myrskyklaanin ja Tuuliklaanin rajat kohtaa muuta kuin Nelipuulla!*
"Olen, mistäs niin päättelit?", hän päätti kysyä.
"Olen kai haistanut hajunne kun parantajanne kävi leirissämme", pentu maukui ja tuijotti häntä suoraan silmiin suurilla sinisillä pennunsilmillään.
"Sinulla on kauniit silmät!", pentu maukui haltioituneen näköisenä.
Liljatassu ei tiennyt mitä ajatella tuuliklaanilaispennusta.
"Otin tuon kohteliaisuutena, nimeni on muuten Liljatassu!", hän kehräsi harkittuaan hetken tarkkaan vastaustaan.
"Minun pitää nyt mennä. Minua odotetaan!", hän maukui pikaisesti.
"Sinunkin olisi syytä palata omaan leiriisi, ennen kuin muut heräävät, tiedän omasta kokemuksesta", hän antoi vielä pennulle vinkin ja kääntyi lähteäkseen.
"Olen Murattipentu, toivottavasti näemme vielä?", pentu kysyi.
*Minun isäni on Murattilehti!*
"Toivottavasti!", hän maukui Murattipennulle ja juoksi muiden perään.

Liljatassu hoivasi veljeään ja mietti Murattipentua. Tuuliklaanilainen oli käyttäytynyt melko oudosti.
*Hän sanoi silmiäni kauniiksi! Onko hän rakastunut minuun?*
Liljatassu katsoi nukkuvaa veljeään. Yhtäkkiä tämä hätkähti hereille. Kuusamapentu avasi silmänsä. Molemmat silmänsä! Oikea oli enemmän kiinni, mutta silti auki. Liljatassu oli yllättynyt.
"Näetkö sillä?", hän kysyi.
"Sumeasti", kolli vastasi.
*Hänestä tulee vielä soturi!*
Liljatassu siveli kehäkukka haudetta veljensä haavoihin ja puhkui tarmosta.
*Tapasin tähtiklaanilaisia! Oikeita tähtiklaanilaisia!*

//Anteeksi Tomu, kun muotoilin keskustelun osin uusiksi! ---<,`;>

Nimi: Murattipentu, Tuuliklaani

20.01.2017 12:35
Murattipentu tökkäisi siskoaan.
"Mitä sinä oikein pyörit siinä?" Kolli tiuskaisi.
"Näin painajaista, ei muuta", Surinapentu maukui kääntäen selkänsä Murattipennulle.
"Vain oikeat pennut näkevät painajaista!" Murattipentu murahti väsyneenä.
"Koittakaapas nyt nukkua, auringon nousuun ei ole enää kauaa!" Heidän emonsa Kukkatuuli maukui lempeästi.
"Älä sinä siinä käske!" pieni pentu tiuski, painaen päänsä syvemmälle sammaliin.

Aamuinen aurinko alkoi nousta nummien ylle. Murattipentu kömpi sisarustensa välistä kohti pentutarhan sisäänkäyntiä.
"Tänään aion käydä ulkona, oikeasti ulkona!" Kolli ajatteli puoliääneen, ja kipitti nopeasti ulos pesästä. Hän livahti sujakasti pentutarhan suuaukosta ulos. Kolli puikkelehti kevein askelin lumisen leirin läpi, ja pysähtyi huomatessaan uloskäynnillä vartian.
"Hiirenpapanat!" Murattipentu murahti, mutta huomasi sivusilmällään tarpeidentekopaikan tunnelin. Hän jatkoi matkaansa hiljaa kohti löyhkäävää jätös tunnelia, ja varoi lumen narskuntaa.

Päästessään toiselle uloskäynnille, Murattipentu livahti hyvillään ulos puuttomalle nummelle. Hän kierteli etsien kiviä, ja puita löytämättä mitään.
"Etsitkö jotain?" Murattipentu säikähti säälittävästi kääntyen ääntä kohti. Kääntyessään hän huomasi oranssivalkoisen naaraan seisovan puiden ympäröimällä aukiolla.
"Viimein jotain elävää!" Pentu maukui seikkailunhimoissaan.

"Ja saankohan kysyä, mitä ikäisesi pentu tekee pentutarhan ulkopuolella tähän aikaan auringon noususta?" oranssivalkoinen Myrskyklaanilainen maukui päätään kallistaen. Murattipentu vain murahti kurkkien naaraan taa metsään.
"Etkös olekin Myrskyklaanista?" Kolli maukui nyrpistäen nenäänsä rajalta leijailevalle hajulle.
"Olen, mistäs niin päättelit?" naaras kysyi naurahtaen hiljaa.
"Olen kai haistanut hajunne kun parantajanne kävi leirissämme", pentu tokaisi katsoen Myrskyklaanilaista silmiin.
"Sinulla on kauniit silmät!" Murattipentu sanoi ajatusten velloessa päässä.
"Otin tuon kohteliaisuutena, nimeni on muuten Liljatassu!" Oranssivalkoinen naaras maukui valmistuessa lähtöön.
"Olen Murattipentu, toivottavasti näemme?" Pentu kysyi.
"Toivottavasti!" Liljatassu maukui häviten puiden sekaan.

Murattipentu huomasi auringon katoavan nummien taa. Samassa kolli tajusi itseään ympäröivän metsikön olevan epänormaalia Tuuliklaanin reviiriksi.
"Miksi tunkeudut reviirillemme pentu?" musta kolli maukui Murattipennulle astuen esille varjoista.
"Anteeksi palaan takaisin omalle puol..." pentu ei saanut sanaansa loppuun kun oranssi käpälä peitti tiukasti hänen kuononsa.
"Et palaa mihinkään, Varjoklaanin reviirille ei tunkeudu kukaan!" musta kolli maukui astellen kevyesti pennun luo ilkeä ilme kasvoillaan...


//joku tarina vaan

Vastaus:

Neljänkymmenen rivin aloitustarina!!
Huikeaa! Todella jännittävä ja hauska tarina, ja minunkin hahmoni pääsi mukaan! Muokkasin tosin keskustelua vähän, eihän haittaa?
Pidin tästä kovasti, eikä tässä ole virheitä!
Saat 8kp!

LiljaVYP

Nimi: Kuusamapentu, Myrskyklaani

17.01.2017 21:00
//Kuusaman oksa nousiseisomaan kivellä. Tukki lipui ohi ja kolli hyppäsi sen päälle. Puunpala keikahti, mutta Kuusaman oksa onnistui säilyttämään tasapainonsa. Tukki lipui tunneliin. Kuusaman oksa onnistui näkemään vilauksen Naakan sulan mustasta turkista. Pimeää...
Tunnelin pää näkyi jo. Kolli liukui ulos tunnelista ja ratsasti lammelle asti.

Kuusaman oksa havahtui. Tukki oli lipunut rantaan. Kilpikonnakuvioinen naaras seisoi kivellä odottamassa. Kuusaman oksa hyppäsi rantaan naaraan luo.
"Hei, Liljan varsi", hän maukui.
"Tervehdys, Kuusaman oksa. Olet taas ollut kateissa. Mihin sinä aina häivyt?", Liljan varsi kysyi.
"En tiedä, mutta herätessäni olen aina kivellä, keskellä virtaa", kolli vastasi.
Naaras kääntyi katsomaan häneen.
"Onpa outoa".

Kuusaman oksa käveli muiden kissojen kanssa luolan katolla. Hän tunsi kuuluvansa tähän paikkaan, mutta ei muistanut kaikkea.
*Ovatko nämä kissat sisaruksiani, vai ystäviäni?*
Kuusen havu istui maahan ja alkoi peseytyä.
Yhtäkkiä Kuusaman oksa alkoi kuulla ääniä.
..."Kastanjaturkki, minulla olisi asiaa... toipuuko Kuusamapentu?...", kuului naaraan ääni.
..."Vaikea sanoa...", puhuja oli selkeästi kolli.
"Kuusaman oksa, onko kaikki hyvin?", Naakan sulka kysyi.
"O-on. Kaikki on kunnossa", Kuusaman oksa maukui änkyttäen.
Hän astui pari askelta taakse päin. Yhtäkkiä takajalkojen alla oli tyhjää. Tassut haroivat ilmaa. Kuusen havu oli salamana pystyssä ja tarttumassa häntä niskasta. Kuusaman oksa päästi helpottuneen huokauksen ja onnistui rimpuilemaan toisen takajalkansa takaisin reunalle. Kuusen havu hellitti otettaan hieman.
"Odota, en ole vielä kunnollaaah!..."

..."Nyt raettassukin on kadonnut!..."//

"Enkä tullut pelkästään kyselemään vointia ja tuomaan ruokaa. Minulla... oli muutakin asiaa".
"Kerro, Liljatassu".
"Kaikki tietävät, että olen surkea oppilas".
"Etkä ole. Suhinahäntä kertoi siitä jäniksestä".
"Saan kiinni vain oravia, ja olen surkea taistelija".
"Äh, kaikki tietävät, että sait ensimmäisen saaliisi jo pentuna".
"Mutta... Kastanjaturkki. Minä haluan parantajaksi!"...

Kuusamapentu heräsi parantajan pesässä. Hän avasi silmänsä. Oikealla silmällä näki sumeasti, mutta näki kuitenkin.
*En ole mikään yksisilmäinen mäyrä!*

Nimi: Raetassu,Myrskyklaani

17.01.2017 20:38
Raetassu tuli partiosta orava suussaan. Savujalka pudotti jäniksen kasaan ja kaivoi itselleen pulskan varpusen. Kivitassu toi kasaan hiiren. Raetassu nappasi laihan myyrän suuhunsa.
Hän laahusti maassa kasvavalle lumiselle ruohomättäälle ja asettui syömään. Loikkatassu oli ollut kateissa jo kaksi päivää ja Raetassu oli huolissaan. Emokin oli ollut hyvin huolissaan.
*Ehkä emo tietää jopa minua enemmän, minun täytyisi keskustella hänen kanssaan.*

Aurinko laski, mutta Loikkatassua ei näkynyt. Raetassu kömpi oppilaiden pesään nukkumaan. Hän pyöri ja kieri levottomana. Hän päätti käydä kävelemässä leirin ulkopuolella.
*Ehkä saan sen jälkeen unta.* Raetassu kömpi unisena makuualusiltaan ja lähti leiristä.

Leirin suuaukolla hän pysähtyi. Lumesta törrötti oksa jonka päässä oli karvatuppo. Raetassu nuuhki tuppoa, ja totesi että karvat olivat Loikkatassun. Tuuli olisi kuljettanut karvat pois jos ne olisivat vanhoja. Hän näki edessä päin jälkiä. Jäljet kuuluivat selvästi kompuroineelle kissalle. Loikkatassulle! Viime päivinä oli ollut tyyntä, eivätkä jäljet olleet peittyneet. Raetassu lähti seuraamaan jälkiä.

Raetassu juoksi osan matkasta. Jäljet mutkittelivat, joissain kohti puuttuivat kokonaan ja ne tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Hän kierteli puiden välissä.
Pian hän saapui suurelle vanhalle puulle. Hän oli käynyt jopa kaksijalkalan lähellä ja korkeamännyillä. Raetassu haistoi Loikkatassun.
*Tuolla hän on! Vihdoin!* Tumma hahmo kompuroi lähellä isoa puuta, ja vaani hiirtä. Raetassu seurasi miten Loikkatassu nappasi hiiren juuri ennen kuin se pujahti koloonsa.
*Hän osaa jo!* Raetassu juoksi harmaata naarasta päin. Loikkatassu yritti juosta karkuun, mutta Raetassu onnistui saamaan hänet kiinni ja kaatamaan lumeen. Hiiri tipahti Loikkatassun suusta.
"Mitä teet täällä!" Loikkatassu sähähti ja yritti samalla pyristellä Raetassun otteesta.
"Samaa voisi kysyä sinulta", Raetassu sanoi.
*Hän on varmaan joutunut elämään laihoilla hiirillä!*
"No minä vähän niinkuin eksyin ja sinä yhtäkkiä hyökkäsit päälleni kuin joku vihollissoturi!" Loikkatassu sihahti ja pyriseli yhä. Raetassu asettui pois Loikkatassun päältä ja lipaisi etujalkaansa kevyesti kielellään.
"Olitko yksin täällä kun eksyit?" Raetassu himetteli. Loikkatassu nousi maasta ja pudisteli sotkuista turkkiaan.
"Syytä kuule emoa kaikesta! Voisit miettiä jotain hyödyllistä, kuten sitä, ettet ole leirissä nukkumassa!" Loikkatassu vastasi ärtyneesti.
"Sinun täytyy tulla leiriin, voit kertoa kaiken matkalla", Raetassu sanoi.
Loikkatassu tuijotti vihaisena Raetassua. "Et edes taida tietää missä se on, enkä tule emon kanssa samaan leiriin!"
"Kyllä tiedän, ja sinä jäädyt täällä!" Raetassu huudahti epätoivoisesti tuulen pauhatessa hänen naamallaan.
"Hyvä on, mutta vain ruoan takia. Näytä missä leiri on!" Loikkatassu puhahti.
"Seurataan vain-" Raetassulta pääsi epätoivoinen naukaisu. Jäljet olivat kadonneet äskeisen lumimyrskyn alle.
*Mitä teen nyt! Nyt en voi kysyä neuvoa sotureilta!* Raetassu huiskautti harvinaisen pitkää häntäänsä.
Loikkatassu tuijotti häntä polttavalla katseellaan. "Etpä taida tietää! Sinusta ei ole mitään apua, aamu on pian. Mene jonnekin siitä ja pidä suusi tukossa!"
*Hän on jostain emolle tosi vihainen ja lähti siksi, mutta miksi ihmeessä? Onko hän ihan hullu! Eihän hän edes osaa saalistaa kunnolla, mutta lähtee yksin jonnekin eksyksiin!* Raetassu tuijotti Loikkatassua kysyvästi pitkän tovin.
"Etkö voisi kertoa mistä olet niin vihainen? Luota minuun sen verran", Raetassu sanoi. Loikkatassu seisoi pitkään liikkumatta. Raetassun hännänpäävärähti ärsyyntyneesti.
"Ei sitten, mutta meidän pitää löytää tie leiriin", Raetassu murahti, ja alkoi kuopia maata. Loikkatassu nuuski kohtaa jossa jäljet olivat olleet.
"Himmeitä jälkiä näkyy vielä!" Loikkatassu ilmoitti.
*Kunpa pääsisimme leiriin ehjin nahoin. Tahdon selvittää emon kautta miksi Loikkatassu vihaa häntä.*

Vastaus:

Saat 13kp!

LiljaVYP

Nimi: Liljatassu, Myrskyklaani

16.01.2017 20:15
Liljatassu kulki metsässä Suhinahännän, Raitakukan ja Metsätassun kanssa. Raitakukka lähetti kellanpunaisen oppilaan hiiren perään. Liljatassu nuuski ilmaa. Lumessa näkyvät jäniksenjäljet olivat hajun perusteella tuoreet.
"Mene vain! Kokeile!", Suhinahäntä kehotti ja laskeutui malliksi asentoon, jolla jäniksiä vaanittiin.
*Epäonnistun varmasti! Epäonnistun aina! Saan kiinni vain laihoja oravia!*
Oranssivalkoinen naaras matki ruskearaidallisen naaraan asentoa ja alkoi vaania. Hän hiipi lähemmäs jänistä. Liljatassu näki sen jo. Jänis nyhti kuollutta ruohoa lumesta. Hän hiipi lähemmäs. Jäniksen korvat nousivat pystyyn. Se nousi pystyyn ja lähti juoksuun. Liljatassu säntäsi sen perään. Yllätyksekseen hän saavutti jänistä nopeasti. Liljatassu onnistui jopa seuraamaan sitä sen pujottelussa, kun se yritti karistaa häntä kannoiltaan. Liljatassu hyppäsi eteenpäin ja laskeutui jäniksen päälle. Saaliseläin yritti pyristellä irti. Liljatassu puri sitä niskaan. Hän nosti ylpeänä jäniksen ilmaan.
"Todella hienoa! Ensimmäinen yrityksesi saalistaa jänis, ja sinä onnistuit! Mahtavaa!"
*Ehkä minusta tuleekin soturi!*

Liljatassu tallusti apeana leiriin. Hän oli saanut jäniksen lisäksi vain oravan ja laihan myyrän. Liljatassu katseli, kuinka Metsätassu pudotti tuoresaaliskasaan kolme hiirtä, myyrän ja tiaisen.
*Olen surkea!*
Liljatassu näki mustan tupsukorvaisen naaraan näykkimässä laihaa hiirtä.
"Eikö vieläkään?", hän kysyi arasti.
"Ei, Loikkatassusta ei ole kuulunut mitään", vastasi joku, joka ei ollut Hapsuturkki.
Liljatassu säpsähti. Kivitassu oli ilmaantunut hänen taakseen. Mustalla kollilla oli mutaa tassuissaan, mutta muu turkki oli puhdas. Vatsapuolikin hohti valkeana.
*Hän on ollut taisteluharjoituksissa.*
Hohtotassu kulki ohi kaksi hiirtä suussaan. Valkoinen naaras vilkaisi heihin ja mumisi hiirten takaa.
"Thumlethko shyömhään, Khivithashu?"
"Että, mitä?", Kivitassu kysyi.
Naaras laski hiiret suustaan.
"Niin, että tuletko syömään?", Hohtotassu kysyi.
"Aa, tulen toki", musta kolli maukui.

Liljatassu tassutteli parantajan pesälle orava ja hiiri suussaan.
*Totuuden hetki!*

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

15.01.2017 16:19
Loikkatassu istui maahan. Hän yritti katsoa emoaan suoraan silmiin, mutta musta soturi käänsi katseensa muualle.
"Lupasit kertoa! Se on varmasti jotain kamalaa kun salaat totuuden minulta!" Loikkatassu tiuskaisi.
"Niin, minä kerron kyllä, mutta minun täytyy saada aikaa. Jos suutut, en ihmettele", Hapsuturkki sanoi ääni surusta väristen.
"Kerro! Minulla on oikeus tietää miksi olen lopun ikääni hidas ja kömpelö! Joka tapauksessa se on sinun vikasi! Ei pentuja odottava naaras voi vain mennä yksin leiristä pois!"
Hapsuturkki huokaisi.
"Jos nyt sitten kerron. Klaanissa oli niihin aikoihin suuri ruokapula. Oli tarkoitus käydä vain pienellä kävelyllä, mutta kun näin riistaa minulle tuli tarve ruokkia klaania. Vaanin saalista, kun yhtäkkiä pennut alkoivat syntyä.
Kun olitte syntyneet aloin viedä teitä leiriin. Silloin kettu hyökkäsi kimppuuni. Vein Raepennun turvaan leiriin ja hain apua. Soturit lähtivät heti apuun, mutta kun he tulivat kettu roikotti sinua etujaloista.
Sinut onnistuttiin pelastamaan mutta-"
"Mitä! Olet huonoin emo mitä olla voi! Miten saatoit tehdä niin!"
*En anna hänelle ikinä anteeksi!* Loikkatassu lönkytti pois. Emo huusi jotain hänen peräänsä, muttei Loikkatassua kiinnostanut. Hän juoksi sydän jyskyttäen puiden välistä.

Loikkatassu oli syvällä metsässä. Hän ei välittänyt vaikka eksyisi leiristä, eikä ikinä osaisi takaisin.
*Mitäköhän nyt kannattaisi tehdä? Olisi sittenkin helpompaa olla parantaja. Ehkä minun ei tosiaan olisi kannattanut kuulla totuutta, se vain lisää sisäistä vihaani.*

Loikkatassu tiesi että hänen täytyisi mennä jo leiriin, mutta hän tarvitsi aikaa miettiä.
*Ehkä voin purkaa vihani tuohon hiireen.* Loikkatassu lähti vaanimaan hiirtä. Hän todella halusi saada sen kiinni. Hän lähestyi hitaasti siementä nakertavaa hiirtä. Hiiri pudotti siemenen maahan ja nuuski ilmaa.
Hän loikkasi ilmaan, mutta hiiri juoksi kauemmas ja hänen etujalkansa tömähtivät puhtaaseen lumeen. Se sattui, mutta Loikkatassu pidätteli maukunaa.

Vastaus:

Hmm...
Jännittävä tarina Loikkatassusta ja 29 riviä!
Saat 6 kp!

LiljaVYP

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

13.01.2017 15:02
Loikkatassu kömpi oppilaiden pesän suukaukosta sisään ja käveli makuualusilleen. Hän käpertyi nukkumaan. Raetassu kieriskeli omilla makuualusillaan ja ulvoi niin, että Loikkatassu juuri ja juuri sai unta.
*Hän näkee varmaan taas niitä kettu-uniaan*
Tulvatassu nukahti aina ongelmitta eikä ilmeisesti nähnyt painajaisia. Kivitassu oli pentuna aina herättänyt hänet uikutuksellaan, mutta nykyisin Raetassu oli suurin häirkkö.
*Jos olisin päällikkö, minulla olisi oma pesä, eikä kukaan häiriköisi, mutta päällikköä minusta ei tule näillä jaloilla*
Kuusamapentu ei ehkä ollut vielä oppilas, mutta Kuusamapennulla ei jatkossa olisi sellaisia ongelmia kuin hänellä jalkojensa vuoksi. *Mutta entä jos hän sokeutuu!*
Ennen kuin Loikkatassu huomasikaan, hän oli unen pyörteissä.

// Loikkatassu käveli pitkän ruohon seassa. Etujalat eivät varmasti olleet hänen omansa, ne olivat kunnossa. Hapsuturkki käveli hänen luokseen.
"Nyt kerron sinulle mitä pitikin, minä menin ulos leiristä silloin koska..." //

"Mitä?" Loikkatassu oli jo puoliksi hereillä kun ehti kysyä sen. Raetassu oli hereillä aina ennen häntä. Niin oli nytkin. Muut nukkuivat vielä, mutta harmaanruskean kirjavaa naarasta ei näkynyt. Loikkatassu hinasi itsensä pystyyn väkisin. Emolta kysyminen ei saanut odottaa.

Loikkatassu kurkisti varovasti soturien pesään. Hän asteli varovasti nukkuvien kissojen yli ja meinasi astua Savujalan hännälle. Loikkatassu oli nähnyt Raetassun mestarinsa kanssa, ja päätteli tämän suuttuvan kovasti hänen hännälleen astumisesta. Loikkatassu käänsi päänsä Hapsuturkin maakuualusia päin. Naaras vääntelehti unissaan. Loikkatassu asteli lähemmäs emoaan ja painoi tassunsa naaraan pehmeään turkkiin. Hapsuturkki käänsi kylkeään ja Loikkatassu veti tassunsa äkkiä pois. Hän tassutteli oppilaiden pesään.
*Paras nukkua vielä kun voin, on pakko olla aikaisin harjoittelemassa.*

"Tomuläiskä haluaa että tulet harjoittelemaan!" Raetassu huusi.
*Mrauuh! Niinpä tietenkin!*
Loikkatassu nousi kolmelle jalalle ja ontui Raetassun luo varoen toista etujalkaansa.
"Etkö todella voi laskea sitä kunnolla maahan?" Raetassu kysyi hämmentyneenä. Loikkatassu laski kaikki tassunsa maahan ja pysyi siinä.
*Tämähän onnistuu!*
Yhtäkkiä viiltävä kipu kulki oikeaa etujalkaa pitkin.
"Mauur!" Loikkatassu kaatui maahan. Hän ulvoi ja odotti että kipu laantui.
"Oletko kunnossa?" Raetassu kysyi hätääntyneenä. Loikkatassu nousi maasta ja pudisteli turkkinsa. Laikukas hahmo ilmestyi hänen eteensä.
"Tuletko vai et!"
*En, jos ei olisi pakko*

Loikkatassu vaani hiirtä. Kun hän oli lähellä, hän pomppasi hiirtä kohti, mutta se syöksyi hänen käpäliensä välistä karkuun. Loikkatassu asteli mestarinsa viereen. "Milloin harjoittelemme taistelua?"
"Mutta eiköhän sinun pitäisi ensin oppia saalistamaan kunnolla", Tomuläiskä maukaisi ja maistoi ilmaa.
*Kunpa voisin saalistaa niinkuin muut oppilaat.* Loikkatassu haistoi oravan ja vaani sitä päin ontuen. Saalis huomasi hänen kompurointinsa ja juoksi pois. Loikkatassulla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada sitä enää kiinni.
*En halua parantajaksi, mutta on varmaan pakko- ei! En ala yrttejä jakelevaksi elämän tarkoituksensa menettäneeksi kissaksi! Miksi joku edes ryhtyy siihen vapaaehtoisesti!*
"Tule! Otamme huomenna uudestaan aamusta", Tomuläiskä sanoi ja alkoi tassutella pitkin hankea. Loikkatassu seurasi.
*Kaikki käveleät liian nopeasti! Jään jälkeen! Ja tämä päiväkin oli turha, en saanut mitään saalista.*

Loikkatassu odotti että partio jossa emo oli mukana, ilmestyi leirin suuaukolle.
"Emo kerrotko nyt minulle?"
"No tuota... ...hyvä on minä kerron, mutta mennään muualle puhumaan..."

Vastaus:

53riviä!!
Se on paljon! Saat 10kp!

LiljaVYP

Nimi: Höyhenpentu, Jokiklaani

10.01.2017 16:45
Höyhenpentu kuuli, kuinka emo kertoi tarinaa siitä, kun Saniaistassu pelasti Liljatassun joesta. Hän tunsi kuinka hänen veljensä Myrskypentu, mönki hänen vieressään. Sitten Höyhenpentu tunsi pistoksen hännässään. "Myrskypentu, älä kiusaa siskoasi." Emo torui. " Mutta emo, hänen pitäisi avata jo silmänsä." Myrskypentu valitti. "Hän avaa silmänsä sitten kun on sen aika." Emo selitti kärsivällisesti. *Ja minä päätän että sen aika nyt.* Höyhenpentu mietti. Hän avasi hitaasti silmänsä ja räpytteli niitä, jotta tottuisi valoon. "Hei, sinä avasit silmäsi!" Myrskypentu hihkaisi. "Minähän sanoin, että hän avaa silmänsä sitten kun on sen aika." Emo sanoi. "Voidaanko me nyt mennä ulos tutkimaan leiriä?" Myrskypentu kysyi. "Ette, koska teidän täytyy ensin odottaa aamuun asti sillä nyt on jo ilta." Emo vastasi. "Okei." Myrskypentu vastasi. "Käykääs nyt nukkumaan, niin jaksatte tutkia huomenna leiriä." Emo kehotti. "Kyllä emo." Pennut vastasivat kuorossa. Höyhenpentu kävi makuulle emonsa viereen. Hän sulki silmänsä ja vaipui uneen.

Vastaus:

Saat kolme kp, koska hyvä oikeinkirjoitus ja silmien avaustarina.

--<,`;>

LiljaVYP

©2017 NameaRope - suntuubi.com