Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Tarinan pitää olla vähintään 10riviä (tosin siitä saa vain 2kp)

Ensimmäisestä kymmenestä rivistä saa 2kp. Sen jälkeen kpt lisääntyvät aina 2kp jokaista viittä riviä kohden (33riviä = 11kp)

Kirjoita kolmannessa persoonassa eli hän-muodossa (Hän asteli metsään.)

Kun hahmot puhuvat, käytä lainausmerkkejä ("Plaa plaa", hän sanoi)

Kun hahmosi ajatteelee, laita se tähtien väliin (*Hmm...*)

Tarinaan kuulumattomat huomautukset kauttaviivojen jälkeen (//Pälä pälä)

Älä tapa muita hahmoja ilman lupaa! Oman hahmosi saat tappaa kerättyäsi 50kp

Hahmosi ei saa olla voittamaton!

Mukavaa tarinointia!

 

 

 

Vihreä ~ Myrskyklaanin reviiri

 

Sininen ~ Jokiklaanin reviiri

 

Liila ~Tuuliklaanin reviiri

 

Punainen ~ Varjoklaanin reviiri

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Kuusamatassu, Myrskyklaani

24.03.2017 08:42
Kuusamatassu hyppäsi ruskeaa kissaa kohti. Kolli kääntyi ja huitaisi oppilasta käpälällä. Kuusamatassu lensi kyljelleen maahan. Heinänkorrelta putosi kastetta hänen repaleiselle korvalleen. Oppilas loikkasi pystyyn, mutta ruskea kolli syöksyikin hänen oikealta puoleltaan. Kuusamatassu kumartui viime hetkellä. Vastustaja lensi naamalleen maahan. Ruskea kolli nousi pystyyn.
"Hyvin taisteltu, Kuusamatassu!"
Koivunlehden valkea kuono oli lehtikarikkeen peitossa. Kuusamatassu alkoi nuolla kylkeään. Se kirpaisi pikkuisen, mutta lumen sulettua kaikkialla oli ollut litimärkää ja jäistä. Kaikki takertui turkkiin.

//Jatkuu...

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

19.03.2017 18:25
Loikkatassu oli hetki sitten kuulutettu partioon, jossa oli hänen lisäkseen Tomuläiskä, Tulvatassu, Kuusitassu, Korsiturkki ja Koivunlehti. Loikkatassu kompuroi partion perässä ja yritti tunkea kissajoukon läpi. Ryhdikkäästi kävelevä partio tuntui yhdeltä joukolta, jossa Loikkatassu oli vain joku perässä kulkeva muukalainen.
"Loikkatassu, äläs hidastele niin ehditään saada riistaa ennen auringon laskua", Tomuläiskä huomautti ja lisäsi omaa tahtiaan.
"En minä hidastele!"
*Olen vain vähän hitaampi, "se ei todellakaan liity jalkoihini!"* Loikkatassu mietti vihaisesti ja hiukan loukkaantuneesti.
"Hyvä jos et hidastele, meillä on nimittäin kiire!" Tomuläiskä vastasi.
"No ei nyt hätäillä, Loikkatassulle tämä on uuvuttavampaa", Korsiturkki maukaisi rauhoittelevasti.
*Kiitos Korsiturkki, joku ymmärtää minua.* Loikkatassu kulki ontuen muiden perässä Suurelle vuorivaahteralle.

Loikkatassu vaani hiirtä niin keskittyneesti, ettei huomannut Tulvatassua, joka vaani samaa saalista. Ennen kuin Loikkatassu ehti tarpeeksi lähelle, Tulvatassu piteli jo hiirtä suussaan.
"Hei! Se oli-" Loikkatassun lause keskeytyi kun Tulvatassu huokaisi: "Rauhoitu Loikkatassu, tämä ei ole kilpailu. Tärkeintä, että tämä hiiri päätyy tuoresaaliiksi."
"Olet oikeassa." Loikkatassu piti Tulvatassun rauhallisuudesta ja itsehillinnästä.

Loikkatassu laski varpusen ja hiiren tuoresaaliskasaan. Tulvatassu ja Kuusitassu juttelivat jotain tuoresaaliskasan pienestä koosta, ottivat kasasta oravan ja hiiren ja häipyivät jonnekkin. Loikkatassu nappasi varpusensa ja juoksi ruokaansa lopettelevan Raetassun luo.
"Loikkatassu, puhuin emon kanssa", Raetassu murahti.
"Mitä hän sitten sanoi?"
"Hän sanoi että on pahoillaan, mutta ei halua puhua kanssasi, koska sinä kuulemma saisit raivokohtauksen, tai et ymmärtäisi mitä hän tarkoittaa. Hän on myös pahoillaan, että on aiheuttanut sinulle harmia, joten sinun Loikkatassu pitäisi jo unohtaa koko juttu. Hän sentään pyysi anteeksi ja sinä vain vihoittelet hänelle."
Loikkatassu tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn.
"Mitä?! Miksei hän sitten sanonut sitä minulle kasvokkain? Ei hän saa anteeksi jos ei pysty itse pyytämään sitä!"
*Emo luulee että parantaa asiat, mutta hän vain pahentaa niitä...*

Nimi: Omena, kotikisu

14.03.2017 20:53
Omena venytteli ja kävi teroittamassa kyntensä kaksijalan nahkaisiin makuualusiin. Kaksijalka mölisi vihaisesti ja Omena ymmärsi lopettaa. Tänään hänen olisi aivan pakko käydä metsässä. Vaikka hän pelkäsi sitä paikkaa yli kaiken, hän ei voinut mitään päässään vellovalle tunteelle. Siinä paikassa ja metsäkissoissa oli jotain erittäin kiehtovaa. Jotain mitä hän vaati. Tunne hännänpäästä korviin asti. Vapaus. Omena haukotteli ja päätti asettua makuulle asiaa miettimään. Kaksijalka tuli paikalle ja alkoi rapsuttaa häntä korvan takaa.
*Juuri siitä. Juuri noin. Täydellistä, mutta ei tämä jatku pitkään. Pian lähden matkaan...*

*Nyt riitti!* Omena pakottautui nousemaan ylös ja lähti kävelylle. Hän asteli sisään käynnille ja alkoi raapia sisäänkäynti aukkoa. Kaksijalka pudisti päätään ja nosti Omenan ylös.
*Ei! Minun on päästävä ulos!* Kaksijalka laski hänet maahan ja häipyi jonnekkin. Ruokakuppi paikasta leijaili mukavan lämmin tuoksu, joka sai Omenan peräänsä. Omena talsi tuoksun perässä sinne ja huomasi heti pesän seinässä aukon, joka oli tällä kertaa auki. Omena hyppi korokkeelta toiselle ja ulos aukosta.
Hän laskeutui pehmeästi lumeen neljälle tassulle. Hän kulki pensasaidalle ja pomppasi sen päälle suurella loikalla.
*En tiedä mitä olen tekemässä, mutta vaistot ohjaavat minua.* Omena loikkasi taas toiselle puolelle ja astui ukkospolulle. Mölypesiä ei tullut, mutta sydän jyskyttäen hän juoksi ukkospolun yli. Hän käveli syvemmälle metsään ja talloi saniaisia. Sitten hänen nenäänsä tulvi haju. Se oli metsäkissojen haju!
*Nyt tiedän! Seuraan metsäkissojen hajua!* Haju oli tuore ja Omena alkoi seurata sitä. Kun hän oli kulkenut tovin, haju tuntui erittäin voimmakkaalta. Hän käveli piikkihernetunnelista ja päätyi metsäkissojen pää paikkaan. Siellä oli kymmeniä metsäkissoja.
*Mitä olen mennyt tekemään!?* Joka ikinen silmäpari tuijotti häntä.
"Mitä ihmettä teet täällä?!" joku kissajoukosta sähähti.
"Ha-haluaisin... ...olla osa laumaanne..."
*Olen tekemässä elämääni suurta muutosta! En enää koskaan nää kaksijalkojani!
"Ei kotikisua klaaniin! Häädetään se! Mitä ihmettä tuo kirppu turkki tarkoittaa!" Omena kuuli halveksuvia huutoja. Sitten hänen silmiinsä osui arpinaamainen, melkein hänen itsensä värinen kissa, joka tuijotti häntä erittäin kiinnostuneena.
"Hiljaa!" suurella kivellä istuva kissa huusi. Kissojen katseet saivat Omenan vaivaantuneeksi. Omena oli niin paniikissa ja nopeaa päätöstä tekemässä, että hänen päänsä oli sekaisin kaikesta. Hän säntäsi ulos tunnelia pitkin ja juoksi mitään ajattelematta jonnekkin selvittämään päätään.

Omena oli tullut joelle. Ennen kuin hän ehti rauhoittua, hänen takaansa kuului metsäkissojen huutoja.
*Ne ovat yhä perässäni!* Vaikka Omena pelkäsi vettä yli kaiken, oli ainut pakokeino hypätä veteen.
*Mutta en osaa uida!* Omena alkoi upota. Hän yritti räpiköidä pintaan hätäisesti pintaan, mutta vajosi vain syvemmälle. Pakokauhu täytti hänet ja paksu turkki painoi häntä pohjaan.
*Ei!*

Kaikki oli sumeaa. Turkki oli märkä. Sydän jyskytti rinnassa ja Omena oli väsynyt kuin mikä. Sitten jokin sumea hahmo kohottautui hänen päänsä ylle.
"Herää, olet turvassa..."

Nimi: Raetassu, Myrskyklaani

13.03.2017 20:34
"Raetassu näki miten Oravatassu paloi halusta raadella se kotikissa. Se oli kuulemma ihan Kuusamatassun värinen kotikisu! Kaksijalkojen lellikki, jouksi ilman tappelua pesäänsä!" Loikkatassu selitti Tulvatassulle joka oli tullut katsomaan häntä parantajan pesälle. Raetassu tiesi ettei pitäisi vakoilla, mutta hän oli varma, että Loikkatassun ja Tulvatassun välillä oli jotain. Savujalka tuli häntä vastaan ja osoitti hännällään leirin suuaukkoa.
"Älä tuijottele muitten juoruilua, vaan tule harjoituksiin" Savujalka murahti ja asteli vakaasti Raetassun edellä.
*Tänään Loikkatassu pääsee oppilaan tehtäviin.*

Raetassu väisti Savujalan hyökkäyksen ja kiepahti ympäri. Hän läimäisi kollia käpälällään. Savujalka perääntyi, ja kun Raetassu juoksi häntä päin, hän hyppäsi Raetassun niskaan. Raetassu ja Savujalka kierivät maassa. Raetassu moukui ja läimi kollia lavoille. Savujalka nousi, mutta Raetassu hyppäsi hänen selkäänsä.
"Riittää jo! Irti minusta Raetassu!" Savujalka maukaisi ja nuoli turkkiaan.
"Meidän pitää ehtiä vielä saalistaa ja sinun vaihtaa klaanin vanhimpien makuualuset", kolli jatkoi ja nuuhki ilmaa riistan toivossa. Raetassu maisteli ilmaa ja haistoi lähettyvillä oravan. Hän kulki hajun perässä, ja kun hän oli niin lähellä että näki oravan, hän asettui kyyryyn. Savujalka hyppäsi ilmaan ja Raetassu kuuli linnun rääkäisyn. Hän yritti sulkea Savujalan lintuineen mielestään ja keskittää kaikki ajatuksensa oravaan. Raetassu vaani yhä lähemmäs. Silloin orava huomasi hänet. Se pinkoi vauhdilla kohti vanhaa tammea. Raetassu heittäytyi sen perään ja syöksyi kohti tulevaa riistaansa. Hän ehti pysähtyä juuri ennen kuin törmäsi puuhun. Orava kiipesi vauhdilla runkoa ylös. Ketterä ja nopea raetassu kiipesi perään. Hän ei kuitenkaan ollut tarpeeksi nopea saavuttaakseen eläimen, joka oli synnynnäinen puussa eläjä. Raetassu hivuttautui hitaasti alas puusta ja tassutteli nolona Savujalan luo.
"Parempi onni ensi kerralla", mestari nyökkäsi hänelle. Kivitassu harjoitteli oman mestarinsa kanssa, miten linnut saatiin kiinni ilmasta. Raetassu tuijotti veljensä harjoituksia hetken ja jatkoi sitten saalistamista.

Savujalka tiputti tuoresaaliskasaan varpusen ja kaksi hiirtä. Lehtikadon aikaan saalistaminen oli vaikeaa ja riista vähissä. Raetassu oli saanut jäniksen ja hiiren. Hän katsoi miten Kivitassukin toi laihat saaliinsa kasaan.
*Klaania ei elätetä näillä!* Tylsistynyt Raetassu laahusti klaanin vanhimpien pesään ja alkoi kantaa likaisia makuualusia ulos pesästä.
"Kun olin oppilas tein työni vähän reippaammin", joku klaaninvanhimmista huomautti äkäisesti. Raetassu ei sanonut mitään. Hän ei tänään pääsisi kokoontumiseen. Loikkatassu otti jo ahkerasti muita oppilaita kiinni ja kehittyi saalistamisessa nopeasti. Kun työ oli tehty Raetassu talsi oppilaiden pesään levolle. Hän oli erityisen väsynyt tänään. Raetassu ei oikein välittänyt mitä söi. Hän otti laihan hiiren kasasta ja järsi sen nahkaa.
*Tämähän on pelkää luuta!* Loikkatassu tiputti omat saalinsa leiriin myöhäisen partion mukana.

//Raetassun tylsä päivä

Nimi: Saniaistassu, Jokiklaani

13.03.2017 19:54
Saniaistassu asteli kotiin päin. Kokoontumisessa ei ollut selvinnyt mitään uutta - Murattipentu oli edelleen kateissa. Saniaistassu vilkaisi edellä kulkevaa Heijastusyötä. Häntä vihlaisi ajatus, että Jokiklaani oli menettänyt Närhitassun. Ei parantaja oppilaiden kuulunut kuolla! Eikä jokiklaanilaisten hukkua! Mihin tämä maailma oli menossa? Saniaistassun mieltä rauhoitti vierellä kulkevan Kaislatassun turkin hipaisu. Ainakin jotain pysyvää. Hän ei antaisi Kaislatassun kuolla ikinä. Tällä kertaa Sammaltassu ei kyräillyt häntä vihaisesti. Naaras oli ystävystynyt jonku myrskyklaanilais oppilaan kanssa. Sammaltassu oli halunnut Kaislatassun itselleen ja jopa valehdellut tälle. Nyt riita oli onneksi rauhoittumassa. Saniaistassu painautui tiukemmin Kaislatassun kylkeen. Kolli kumartui kuiskaamaan hänelle jotain.
"Ne mokomat tuuliklaanilaiset, kehtasivat väittää edelleen meidän vieneen sen pennun. Meidän täytyy löytää Murattipentu, niin voimme todistaa heidän olevan väärässä."

Saniaispentu makasi Naakkapennun vieressä. Emo palasi pesään. Hytisevät pennut painautuivat tiukemmin emon tummaa kylkeä vasten. Naaras kumartui nuolemaan pentujaan. Karhea kieli lämmitti vähän.
"Voi teitä pienet pentuni. Voisinpa..."

Saniaistassun uni katkesi. Kaislatassu töykki häntä hereille.
"Seuraa", kolli maukui hiljaa. Saniaistassu hiipi nukkuvien oppilaiden lomitse. Pesän ulkopuolella ei näkynyt muita kissoja. Saniaistassu tajusi, ettei aurinko ollut edes noussut. Lehtikadon aikaan ei pidetty edes yöpartioita. Silti he tassuttelivat äänettömästi.

He seurasivat jokea nelipuulle asti. Yhtäkkiä takaa kuului rasahdus ja vinkaisu. Saniaistassu ryömi pensaikkoon. Oksien välistä pilkotti pieni hopeinen mytty, joka miltei hohti lumen seasta siivilöityvässä kuunvalossa.
"Höyhenpentu! Mitä ihmettä sinä täällä teet?"
"Samaa voisi kysyä teiltä! Halusin nähdä, oletteko rikkomassa soturilakia!", pentu miukui. Saniaistassu poimi pennun niskanahasta roikottaen ja veti hänet ulos pensaasta. Lunta pöllähti oppilaan selkään. Hän laski Höyhenpennun maahan ja ravisteli turkkiaan.
"Meitä seurasi näköjään soturilain valvoja!", Saniaistassu kehräsi. Kaislatassu näytti pöllämystyneeltä.
"Ota hänet sitten mukaan, mutta pidä hänestä huolta. Meidän on jatkettava", Kaislatassu maukui. He astelivat Tuuliklaanin rajalle asti. Siellä Saniaistassu seisahtui.
*En minä voi mennä toisen klaanin reviirille. Kaislatassu merkitsi hänelle paljon, muttei yhtä paljon, kuin soturilaki. Samassa ylängöllä vilahti jokin. Se oli jänis. Saniaistassu oli sännätä sen perään, mutta pysähtyi viimehetkellä.
*Mitä oikein olen tekemässä?*
Kaislatassun häntä viuhtoi jo ärtyneesti rajan toisella puolella.
"Tule jo!"
"En."
"Miten niin et?"
"En voi rikkoa soturilakia. Olen pahoillani."
Saniaistassu tuijotti surullisesti, miten Kaislatassu katosi nummille. Sitten hän kääntyi ja poimi Höyhenpennun maasta. Hän kulki hiljaa leiriin nopein askelin ja palasi pesään, ennen kuin kukaan muu oli herännyt. Höyhenpentu lupasi olla kertomatta kenellekkään heidän yöllisestä seikkailustaan. Saniaistassu käpertyi nukkumaan.

Nimi: Omena, kotikisu

05.03.2017 15:35
Omena tassutteli mukaville pehmeille makuualusilleen. Hän haukotteli ja asettui kerälle makaamaan. Pesän aukosta tulvi valoa joka lämmitti mukavasti turkissa. Kaksijalka hääri jossain omiaan. Silloin askeleet lähestyivät. Jostain syystä Omena aavisti pahaa. Hän lipaisi takkuista turkkiaan ja käänsi kaulaansa kaksijalkaa kohden.
"Minäpä vain menen tästä ohi", hän naukaisi vaivaantuneesti ja tassutteli kohti tyhjää ruokakuppia. Kaksijalka ei kuitenkaan aikonut täyttää sitä vaan nappasi hänet syliinsä.
*Rapsutus kelpaa kyllä, mutta ethän vain taas tee sitä...* Kaksijalka esitteli hänelle kiiltäviä esineitään. Hän tiesi mitä niillä tehtiin. Omena ei todellakaan pitänyt kynsien lyhennyksestä. Hän rimpuili niin voimakkaasti, että sai pompattua maahan.
*Luotan teihin, mutta joka kerta rikotte luottamustani!* Omena säntäsi pesän sisään käynnille, mutta se oli kiinni. Sillä hetkellä toinen kaksijan pennuista avasi sisään käynnin ja Omena viiletti ulos. Kaksijalat olivat hänen perässään ja ulvoivat kamalasti. Säikähtäneenä hän ponkaisi pensasaidalle ja suoraan sen toiselle puolelle. Juuri kun hän ajatteli huokaista, kaksijalat kiersivät sinne eri reittiä. Omena vihasi kynsien lyhennystä, joten hän ponkaisi ukkospolulle ja jäi tapittamaan kaksijalkoja. Ne alkoivat mölistä. Ne olivat vihaisia ja peloissaan, mutta mistä? Silloin mölypesä tuli kohti vauhdilla. Omena säntäsi ukkospolun reunaan. Mölypesä loiskautti likaista vettä hänen niskaansa. Kaikista eniten Omena vihasi vettä. Hän syöksyi vihaisena ja paniikissa metsään. Välittämättä emon tarinoita hurjista ja mahtavista metsäkissoista.

Kaksijalat olivat takana päin. Omenan sydän jyskytti hänen kulkiessa syvemmälle.
*Tutkin vähän ja rauhoitun, sitten palaan takaisin turvaan. Täällähän voi olla vaikka mitä kamalaa!* Hän ei ollut koskaan käynyt täällä yksin. Omena nuuhki ilmaa. Syvemmälle hän ei menisi. Hurjat metsäkissat hyökkäisivät hänen päälleen, jos hän ottaisi yhdenkin harha askelen. Kun hän oli tutkinut vähän, "yhä peloissaan" hän tunsi hajun voimakkaana nenässään. Omena kovensi tahtia, mutta silloin varjoista syöksyi puneruskea kissa.
*Metsäkissa!* Kissa kaatoi hänet kumoon ja asetti kynnet hänen kaulalleen.
"Ei! Lopeta! Minä voin lähteä vaikka heti jos haluat. Lupaan etten enää tule takaisin!" Omena rääkyi. Silloin varjoista pomppi esiin lisää metsäkissoja.
*En mahda mitään noille kaikille!*
"Seis! Oravatassu odota! Päästä hänet lähtemään. Älä kylvä turhaa riitaa!"
*Hyvä! Tuo kissa on puolellani!*
"Raetassu on oikeassa. Päästä hänet lähtemään. Jos tuo kolli tulee uudestaan hänelle käy huonosti, mutta anna hänen nyt tämän kerran mennä", harmaa kolli kissa murahti. Kissa joukosta kuului myöntäviä vastauksia. Selvästi tuohtunut punaruskea kissa, Oravatassu otti tassunsa hänen kaulaltaan juuri ennen kuin hän luuli tukehtuvansa. Peloissaan, jähmettyneenä ja tokkurassa hän pysyi paikallaan.
"Ala jo mennä tai muutan sanani!" harmaa kolli sähähti ja paljasti terävät kyntensä. Omenan sydän tykytti kovaa. Hänen onnistui nousta ja pinkaista pakoon. Ympääriinsä retuutettuna, märkänä ja peloissaan hän suuntasi pesäänsä. Taakseen katsomatta pinkoen hän kiisi pensasaidan yli. Kaksijalat olivat jo poissa, joten hän alkoi raapia ovea vimmatusti kynsillään.

Omena oli päässyt sisään ja samaan aikaan huolestunut ja helpottunut rapsuttaja kaksijalka koukkasi hänet syliinsä.
*En enää ikinä mene sinne! Mutta silti jokin siinä metsässä veti minua puoleensa. Ehkä vielä joskus...*

//Siinä on eka kotikisu tarina!

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

02.03.2017 19:46
Loikkatassu makasi turhaantuneena parantajan pesässä. Hän potki pesän seinää, heitteli makuualusiaan, välillä potkaisi jotkut yrtit levälleen ja silppusi maassa olevaa risua. Oli kulunut päivä siitä kun Liljatassu oli palannut masentuneena leiriin. Jokiklaanin parantajaoppilas Närhitassu oli eilen kuollut. Loikkatassu tunsi myötätuntoa Liljatassua kohtaan. Kukaan ei voinut nähdä hänen ajatuksiaan, joten hän tiesi heidän luulevan häntä ylimieliseksi. Ei sillä ollut kuitenkaan väliä mitä muut ajattelivat.
"Lopeta heti! Tuhoat kaikki varastomme!" Kastanjaturkki murahti ja kokosi yrtit kasaan. Loikkatassu ei ollut moksiskaan. Hän heittäytyi keppiä päin ja alkoi silpoa sitä voimalla.
"Siitäs saat, äläkä enää ikinä uhmaa minua!"
"Loikkatassu, rauhoitu nyt. Haavasi aukeavat tuota vauhtia", Liljatassu sanoi huolestuneesti ja haki jotain yrttejä ja lehtiä.
"Jos se olisi ollut varjoklaanilalainen se olisi mennyttä!" Loikkatassu puhahti ja heitti tassullaan kepin palaset ilmaan.
"Mrauurh! Tuo satthui!" Kivitassu maukaisi risujen lentäessä hänen niskaansa. Kastanjaturkki loi Loikkatassuun varoittavan katseen. Kivitassu oli koko päivän vain nuollut haavojaan.
*Eihän tämä mitään klaanin auttamista ole! Yhtä hyvin voisin saalistaa ja täydentää kasaa. Olen aivan kunnossa lukuun ottamatta etujalkojani ja niskassa olevaa viiltoa!* Loikkatassu ajatteli hermostuneesti. Muut haavat olivat olleet nopeita hoitaa, mutta niskassa oleva viilto ei vain halunnut umpeutua. Liljatassu kumartui hieromaan jotain salvaa hänen niskaansa ja häipyi hetken päästä varastoilleen etsimään jotain Kivitassun vammoihin. Loikkatassun haavaa kirveli vain yhä enemmän, kun Liljatassu muka paransi sitä. Tuuli suhisi ulkona ja lähestyvän kissan askeleet narskuivat lumessa. Loikkatassu arvaili kuka olisi taas loukannut itsensä, mutta tulija oli vain huolestunut Raetassu.
"Ovatko he aivan kunnossa?" Pesän suulle ilmestynyt Raetassu kysyi huolestuneena.
"Kivitassu pääsee jo pian oppilaan tehtäviin. Loikkatassulla on vielä yksi aika paha haava niskassa ja hän alkaa käydä jo hermoille, kun sätkii vain levottomana makuualusillaan. Muuten ovat kyllä molemmat kunnos-" Kastanjaturkki keskeytti lauseensa Loikkatassu potkaistessa kovaa maata.
"Olen aivan kunnossa!" Loikkatassu murahti, nousi jaloilleen ja pudisteli turkkinsa.
"Raetassu, veisitkö Loikkatassun kävelylle, se tekisi hänelle hyvää", Kastanjaturkki ehdotti ja laski häntänsä Loikkatassun lavoille. Raetassu nyökkäsi.
"Hyvä. Ensimmäisenä käymme Varjoklaanissa kynsimmässä niiltä turkit!" Loikkatassu huudahti voiton riemuisena kuin saalin saanut pentu. Raetassu katsoi Loikkatassua ja mumisi jotain epämääräistä.

He olivat saapuneet joelle ja Loikkatassu kumartui juomaan puoliksi jään peitossa olevasta virrasta.
"Nyt sinulla on varmaan aikaa puhua emosta" Raetassu kysyi.
*Mikä tarve hänellä on puhua emosta! Minä en halua puhua siitä, eikä hänkään halua. Emo ei enää välitä. Jos haluan puhua hän lähtee vain pois. Me emme enää puhu siitä!*
"Sinä tiedät että se asia on läpi käytyä, emmekä enää puhu siitä! Mielummin menen takaisin parantajalle", Loikkatassu maukaisi ja tuijotti kuvajaistaan jäässä. Hän ei nähnyt arpia ollenkaan.
*Parantajat aina suurentelevat kaikkea. Mutta eipä sitten ole minun vikani kun klaani on nälässä, vaikka en kyllä muutenkaan ole mikään paras saalistaja.*, Loikkatassu tuumi. Hänellä ei ollut aikomustakaan kertoa ajatuksistaan. He juttelivat Raetassun kanssa vain kaikesta turhasta ja epämääräisestä.
"Mennään takaisin. Täällä on jo ihan pimeää", Raetassu maukaisi ja heilautti häntäänsä leirille päin. Loikkatassun häntä nyki hermostuneesti.
"Hyvä on", hän naukaisi. Oppilaat tömistelivät lumessa. Loikkatassu ontuen ja Raetassu tahdikkaasti astellen.

Loikkatassu pyöri parantajan pesässä ja ummisti pian silmänsä.

Hetken ajan tuntui kuin hän olisi vajonnut maan sisään. Sitten hän tunsi nousenvansa ilmaan, ja kun hän avasi silmänsä hän oli metsässä. Tähtien loisteinen tummanruskea raidallinen naaras asteli Loikkatassun luo.
"Sinulla on edessäsi pitkä elämä, mutta jos hätiköit liikaa, näet tähdet nopeammin", naaras sanoi ja alkoi himmetä.
"Mitä tarkoitat?" Loikkatassu kysyi, mutta naaras oli jo kadonnut ja hän itse vajosi taas maan synkkyyteen. Loikkatassu avasi silmänsä. Mitä naaras mahtoi tarkoittaa? Oliko tähtien näkeminen hyvä vai huono merkki? Ehkä se tarkoitti jotain suuruutta. Hän oli iloinen ettei nukkunut tätä yötä Raetassun kanssa, koska Tulvatassu oli sanonut, että Raetassu oli taas alkanut nähdä kettu painajaisiaan. Sitä loputonta pyörimistä ja meteliä ei kestäisi arvokkaan rauhallinen Savujalkakaan. Kollilla oli hyvät unen lahjat, sen Loikkatassu oli kuulluut emoltaan.
*Mutta emo vain salailee totuuksia, eikä halua sopia riitoja. Häneltä ei siis voi saada luotettavaa tietoa.*

"Kivitassu, älä rasita itseäsi millään tavalla ja syö hyvin. Pääset oppilaan tehtäviin, mutta ei taistelu harjoituksia", Kastanjaturkki maukui ja asteli lähemmäs Loikkatassua.
"Lupaan käydä katsomassa sinua päivittäin ja tuoda tuoresaalista!" Kivitassu huikkasi iloisesti. Loikkatassu tuijotti miten meusta kolli puikkelehti soturien välistä ja katosi leiristä.
"Satutit itsesi pahemmin, mutta sinullakaan ei mene kauaa, enää tuo niskassa oleva syvä viilto. Taisivat olla kokeneita oppilaita" Kastanjaturkki tuumi ja kuiskasi jotain Liljatassulle. Oppilas hävisi pesästä.
*Hakee varmaan taas jotain yrttejä tai irrottaa piikkeja varomattomien oppilaiden tassuista. Tympäännyttävää varmasti. Miksi hän halusi parantajaksi?*

Vastaus:

88riviä?!
Melkein 90

Saat 35kp

Pahin virheesi tässä tarinassa: meusta kolli

LiljaVYP

Nimi: Liljatassu, Myrskyklaani

02.03.2017 19:26
"Siis mitä tapahtui?! Hyökkäsikö Varjoklaani reviirillemme oravan takia?" Liljatassu ei voinut käsittää tätä. Hän nuoli Loikkatassun kuonon ja tutki hänet muiden vammojen paikantamiseksi. Sitten Liljatassu tassutteli haljenneen kiven sisälle ja poimi sieltä vähän seittiä, kehäkukkaa, voikukanlehtiä ja muutaman unikonsiemenen. Hän järsi pari kehäkukan lehteä. Sitten hän hieroi sitä loikkatassun lapaan ja liimasi päälle hämähäkin seittiä. Sitten hän puhdisti niskassa olevan haavan ja siveli lopun kehäkukkatahnan siihen. Liljatassu länttäsi päälle vielä voikukanlehden ja sitoi haavan hämähäkinseitillä.
"Mene nyt kertomaan Lumitähdelle!", hän lähetti Loikkatassun. Sitten hän alkoi tutkia Kivitassun haavoja. Liljatassu nuuhkaisi silmät kiinni. Kun käytössä oli yksi aisti vähemmän, muut aistit voimistuivat. Liljatassu haistoi suurimman osan verestä vuotavan lavasta. Hän aukaisi silmänsä ja nuoli haavat puhtaaksi.
*Tähän kuluu paljon hämähäkinseittiä.*
Oravatassu kulki juuri parantajan ohi.
"Oravatassu, viitsisitkö etsiä minulle vähän hämähäkinseittiä?"
"Et ole mestarini", naaras maukui hymähtäen.
Liljatassu mulkaisi töykeää naarasta vihaisesti. Hän haki loput seitit varaston perältä. Kun kyljen ja lapojen haavat oli paikattu, hän haki kehäkukkaa. Liljatassu pureskeli lehdet salvaksi. Hän siveli haudetta seittien alle ja korvaan. Sitten hän sitoi korvan seitillä ja jäi tuijottamaan päästäisen kokoista seittimyttyä. Liljatassu lähetti Kivitassun ulos ja tutki koko pesän. Pari myttyä löytyi, mutta niissä oli pölyhiukkasia. Hahtuvat leijailivat ilmassa. Liljatassu siivosi pesän pikaisesti. Hän asteli ulos pesästä ja kulki saniaistunnelia pitkin aukiolle. Saniaisten varjot leikkivät hänen turkillaan ja ennustus palasi hänen mieleensä.
*"Saniaisten varjoista paljastuu salaisuus, joka on tuhoava Jokiklaanin, repivän sen riekaleiksi..."*
Liljatassu tapasi Kuusamatassun tuoresaaliskasalla. Kolli roikotti suustaan vesimyyrää.
"Ensimmäinen saaliini!", Kuusamatassu hihkaisi innoissaan.
Liljatassu jäi vaihtamaan kieliä veljensä kanssa.

Liljatassu kantoi suussaan oksaa, jossa roikkui seittiä. Hän päätti etsiä vielä joelta.
*Tällä kertaa en putoa jokeen!*
Hän alkoi etsiä kivikosta, kun kuuli valtavan rysäyksen. Suuri vanha puu oli kaatunut.
"Mjaaaahk!"
Huuto kuului ylävirralta. Veden virtaus kuljetti mukanaan oksia ja vähän verta. Risujen seasta pilkotti siniharmaata turkkia. Virta kuljetti pökertynyttä kissaa.
*Tuo kissa jäi puun alle ja putosi virtaan!*
Nyt ei ollut aikaa hakea apua. Liljatassu Loikkasi liukkaille astinkiville ja yritti tavoittaa kissaa, kun tämä tuli kohdalle. Kissasta ei näkynyt kuin selkä. Liljatassu tunki päänsä veteen ja onnistui tarraamaan kissaa niskanahasta. Hän piti kissasta kiinni, niin ettei virta saanut vietyä jokiklaanilaista. Kissa oli häntä vanhempi oppilas. Liljatassu ei jaksanut nostaa häntä.
*Tämä kissa hukkuu!*
Samassa kaislikosta ilmestyi valkoinen kissa mustilla juovilla.
*Lehtitassu!*
"Närhitassu!", kolli huusi ja juoksi apuun. Yhdessä he nostivat naaraan maalle. Liljatassu tuijotti kauhuissaan ystäväänsä. Niskassa ja päässä oli suuria haavoja. Närhitassu köhi. Suusta purskahti vettä. Liljatassu repi hämähäkinseittiä ja yritti pysäyttää verenvuodon. Närhitassu oli niellyt liikaa vettä. Hän valahti veltoksi ja silmät lasittuivat.
Lehtitassu maukui järkyttyneenä: "Olin saalistamassa, kun näin puun kaatuvan hänen päälleen.
Liljatassu kumartui vaihtamaan kieliä ystävänsä kanssa viimeisen kerran.
"Tämä on minun syytäni! En saanut vedettyä häntä ylös!", hän vaikersi.
"En pystynyt auttamaan silloinkaan, kun näätä raateli veljeni naaman! Olen hyödytön!"
"Parantajat auttavat omalla tavallaan", Lehtitassu maukui surumielisesti ja katsoi Liljatassua lempeästi.
"Haluatko auttaa kantamaan hänen ruumiinsa leiriin?"
Liljatassu nyökkäsi ja kätki seittikeppinsä kivenkoloon, ettei se katoaisi.

"Mitä Liljatassu taas täällä tekee?", kuului Sammaltassun ääni.
"Ehkä hän putosi taas jokeen", ehdotti Kaislatassu.
Sitten jokiklaanilaiset huomasivat Närhitassun ruumiin.
"Mitä on tapahtunut?"
Liljatassu ja Lehtitassu laskivat kuolleen naaraan aukiolle.
"Närhitassu on kuollut."

Nimi: Yrttipentu, Jokiklaani

02.03.2017 14:17
Kylmä viima puski pienen pennun, ohuen turkin läpi. Se värisi kylmässä, ja rimpuili päästäkseen irti toisen kissan hellästä otteesta.

Äkkiä se tunsi viiman laantuvan, kun vieras kissa asetti hänet kyljelleen muiden pentujen vierelle.

"Voi pienet pentu polot, ne joutuvat nyt elämään kauhean valhe mylläkän keskellä!" hätääntynyt, mutta lempeä ääni maukui. Pian pieni harmaavalkoinen pentu tajusi kuulevansa puhetta ensimmäistä kertaa.
"Tietäisitpä kuinka vaikeaa tämä minustakin on, muttei meillä ole muitakaan vaihtoehtoja, Juovavirta!" toinen ääni maukui väristen, ja pentu kuvitteli ympärilleen itkua pidättelevän kissan.

"Niinpä kai sitten, minua kuitenkin pelottaa tulevaisuus, se tulee olemaan pimeä, ja valheiden keskeinen..." Juovavirta maukui hiljaa.
"Juovavirta, luotan sinuun, minä oikeasti luotan sinuun! Luotan että kasvatat pentuni hyvin Jokiklaanissa" ja sitten pennun korvat täyttyivät vain loittonevista askelista...
"Minä tiedän sen, Heijastusyö minä tiedän nyt kaiken!" olivat pennun viimeiset sanat jotka hän oli kuuleva...

•kolme kuuta myöhemmin

Yrttipentu läpsäisi tassullaan siskoaan tämän litteälle naamalle. Molemmat nauroivat ja pian myös heidän ystävänsä liittyi mukaan leikkiin.
"Heitelläänkö sammalpalloa?" Utupentu ehdotti heilauttaen hopeista häntäänsä.
"Ähm, en saa happea!" Naalipentu mutisi suu täynnä ystävänsä pörheitä häntä karvoja.

"Anteeksi Naalipentu!" Utupentu maukui nolostuneena vetäen likomärän häntänsä pois pennun suusta.
"Minä tiedän, te olette Jokiklaanin sotureita ja puolustatte leiriä minulta!" Yrttipentu maukui ylpeänä.
"Mikä sinä sitten olet?" Naalipentu maukui kallistaen päätään.
"Olen ilkeä Varjoklaanilainen joka uhkaa viedä klaanin jokaisen pennun!" Yrttipentu maukui saaden muut pennut säpsähtämään.
"Selvä me olemme valmiita!" Naalipentu maukui kunnianhimon palaessa tämän silmissä.
"Ei kynsiä sitten?" Utupentu maukui sisarten aloittaessa kamppailun.
"Ei todellakaan!" kuului äkkiä matala murahdus pentujen takaa. Yrttipentu oli juuri takertunut hampaillaan Naalipennun paksuun turkkiin heidän isänsä tassuttaessa pentujensa luo.
"Minä olen tosi pelottava Varjoklaanin soturi!" Yrttipentu maukui huomaamatta isänsä huolestunutta, mutta äkeää ilmettä.
"Hui, minähän oikein säikähdin!" kolli maukui nuolaisten Yrttipennun pörhistynyttä turkkia.

Mrr...

Kuului pentujen takaa heidän emonsa jolkuttaessa paikalle.

"Tunturitähti ja minä olemme hyvin ylpeitä teistä nuoret soturini!" emo maukui ylpeänä.
"Me puolustamme Jokiklaania kun meistä tulee isona pääliköitä ja me saadaan yhdeksän henkeä!" Utupentu maukui Naalipennun peruuttaessa omien vanhempiensa luo.

"Varmaan hienoa olla päälikön tytär!" toinen ääni kuiskasi Yrttipennun korvaan. Se oli Heijastusyö joka seisoi pentujen takana hymyillen.
"Niin on minusta tulee isona päälikkö kuten hänestä!" Yrttipentu maukui kunnianhimoisena.
"Odotan sitä aikaa!" parantaja maukui laskien häntänsä pennun lavalle...

||ensimmäin "hieman" sekava tarina :3

Vastaus:

53riviä aloitustarinassa!

19kp

Mukavaa tekstiä, tosin kissat eivät itke, vaikka kaikki piirtäjät niin luulevatkin. Pidin tarinasta ja tervetuloa myös ottopentujen kerhoon!

LiljaVYP

Nimi: Murattipentu, Tuuliklaani

17.02.2017 16:24
"Poika?" Murattipentu toisti hämmentyneenä. Hänen pienet käpälänsä tärisivät holtittomasti kollin nostaessa katseensa Varjoklaanin päälikköön.
"Tule niin kerron sinulle kaiken!" Syketähti maukui nuolaisten pennun tummaa turkkia.

Murattipentu tassutti päälikön perässä mutkikasta polkua metsän lävitse. Puut tuntuivat kaatuvan hämmentyneen pennun silmissä.
"Täälä voimme puhua rauhassa", Syketähti maukui asettuen suuren männyn juurakkoon istumaan. Murattipentu istui kevyen lumipeitteen päälle kietoen häntänsä tassujensa ympärille.
"Kuka emoni on?" pentu maukui äkkiä, ja huomasi Syketähden hymyilevän lempeästi.

"Eli Auringonlasku on emoni, ja sinä", Murattipentu pudisti pientä päätään sekavana.
"Olen isäsi, kyllä!" Varjoklaanin päälikkö maukui tassuttaen poikansa luo.
"Totuus tulikin selville pian!" kuului uusi ääni pennun takaa.
"Ai hei Auringonlasku, ja kyllä tiedän ettet suunitellut tämän tulevan esille näin pian mutta", naaras kuitenkin tukki kumppaninsa suun katsoen Murattipentua lempeästi...

||nonni viimein kaikki julki ;3

Vastaus:

4 kp!


ShukiYP

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

16.02.2017 18:40
Loikkatassu kompuroi lumessa riistaa etsien. Välillä hän saattoi jopa laskea heikomman etujalkansa kunnolla maahan. Kylmä pakkanen lävisti hänen paksun turkkinsakkin ja kylmäsi arpisia etujalkoja.
*Kivitassun haju tuntuu täällä. Voisin saalistaa hänen kanssaan jos löydän hänet.* Loikkatassu kompuroi tassut lumeen upoten eteenpäin, kunnes Varjoklaanin raja merkit alkoivat tuntua nenässä. Kivitassu seisoi Varjoklaanin rajan lähellä ja sähisi kahdelle niskakarvojaan pörhistelevälle varjoklaanilaiselle. Toinen oli punaruskea naaras ja toinen lihaksikas kellanruskea kolli.
*Mitä ihmettä hän tekee!?*
"Tämä on Varjoklaanin alue, joten myös tämä riista kuuluu meille!"
"Mutta orava on puoliksi meidän rajallamme!" Kivitassu sähähti. Toinen oppilaista murisi ja hyppäsi Kivitassun päälle. Kollit kierivät maassa yhtenä mylläkkänä ja punaruskea naaras hyppäsi mukaan.
*Minun on tehtävä jotain!* Molemmat oppilaat kaatoivat Kivitassun maahan. Kivitassu yritti raahautua epätoivoisesti maata pitkin varjoklaanilaisten alta, mutta pian hän rääkäisi ilmaan naaraan sivaltaessa häntä kylkeen terävästi. Siinä vaiheessa, vihan sumentamana Loikkatassu syöksyi kivusta välittämättä kaikilla neljällä jalalla naaraan päälle ja suisti kissan pois Kivitassun päältä. Naaras sivalteli häntä lapaan ja heitti kumoon. Loikkatassu potki kaikin voimin naarasta lapaan. Hän näki sivusilmällä miten voimakas kolli riuhtoi Kivitassua.
*Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia. Nämä kissat ovat meitä vanhempia ja vahvoja kuin ketut!* Pakokauhu täytti Loikkatassun tämän rimpuillessa naaraan alta. Pahinta oli se, että naaras oli nähnyt hänen etujalkansa ja huomannut hänen heikkoutensa. Naaras sivalsi Loikkatassua kuonoon ja veri norui hänen naamalleen. Loikkatassu huitoi sokeasti käpälillään naarasta ja sai sattuman varaisia iskuja häneen, mutta muuten naaraalla oli etulyöntiasema.
"Hyvä on! Saatte sen oravan!" Kivitassu huusi ja heitti kollin päältään.
"Ei, annamme riistavarkaille opetuksen!" Naaras vastasi varjoklaanilaiselle kollille, mutta sillä hetkellä Loikkatassu ponkaisi ilmaan ja juoksi minkä ehti.
"Hyvä on! Juoskaa pelkurit!" Kolli huusi ja päästi Kivitassun.
"Älkää enää varastako varjoklaanin riistaa!" Naaras lisäsi. Loikkatassu pysähtyi hetkeksi ja näki miten oppilaat talsivat reviirilleen omahyväisesti orava mukanaan. Hekin olivat saaneet naarmuja, mutta Loikkatassulla oli lavassa haavoja, niskasta vuosi verta ja etujalat kipeimpinä ikinä. Kivitassulla oli pieniä viiltoja kaikkialla ja korvassa pitkä lovi. Loikkatassusta tuntui, että jos hän ottaisi vielä yhdenkin askeleen, jalat pettäisivät alta, eikä hän enää koskaan kävelisi omilla jaloillaan.

Kun he olivat päässeet leiriin, otti huolestunut Liljatassu heidät heti vastaan ja talutti sanaakaan sanomatta parantajan pesään.

Vastaus:

14kp

--<,`;>

Nyt tyytyväinen, Sade?
Arvostelin kaikki tarinasi.

LiljaVYP

Nimi: Murattipentu, Tuuliklaani

16.02.2017 09:26
Murattipentu tunsi hyisen viiman pureutuvan turkkinsa lävitse.
"Mihin viette minua?" kolli kysyi kahdelta Varjoklaanin soturilta.
"Hiljaa pentu, kokoontuminen on päättynyt joten viemme sinut Syketähden luo!" toinen heistä maukui tarttuen pentua niskanahasta.
"Päästä irti osaan itsekin kävellä!" Murattipentu maukui närkästyneenä yrittäen rimpuilla pois. Kumpikaan Varjoklaanin sotureista ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan kantoivat pentua kohti suurta kallionseinämää.
*tuollako Syketähti nukkuu? Karmivaa!* pentu ajatteli katsellen samalla siinä keikkuessaan Varjoklaanin muuta leiriä.
Kokoontumisesta palanneet kissat olivat painuneet pesiinsä, ja ne vähäisetkin Varjoklaanilaiset olivat nuoria oppilaita mestareidensa kanssa.
"Jätämme sinut tähän, Syketähti tulee kun haistaa tuoksusi hänellä on hyvä hajuaisti!" Varjoklaanilainen maukui laskien pelokkaan pennun pesän eteen.
"Tule Auringonlasku, ei pentu niin vain karkaa!" toinen heistä maukui taakseen vilkuilevalle naaras soturille.
"Niinkait sitten", naaras maukui jotenkin allapäin.
Murattipennusta tuntui kuin koko taivas olisi romahtanut hänen niskaansa. Äkkiä kallion sisästä alkoi kuulua voimakkaita askelia. Pian esiin asteli suuri lihaksikas kolli joka katsoi pentua hempein silmin.
"Poikani on palannut!"...

||juonen käänne ;3 eli juu tällänen vaan...

Vastaus:

Saat 6 kp! Hyvin mielenkiintoista mitenköhän Murattipennun käy?

Nimi: Saniaistassu, Jokiklaani

13.02.2017 18:35
Saniaistassu tassutteli kokoontumiseen. Täysikuu kumotti taivaalla kissojen kulkiessa polulla. Kaislatassu kulki hänen vierellään. Kollin pöyheä turkki tuntui mukavalta omaa tummaa kylkeä vasten. Sammaltassu kulki takana tuijottaen katellisena. Varmaan edelleen käärmeissään valheidensa paljastumisesta. Lehtitassu ja Nokkostassu kävelivät kauempana. Supisivat siitä, miten ärsyttävää oli, kun Saniaistassu kanteli koko ajan. Nokkostassun ja Sammaltassun isä, Lehvämyrsky, joka oli myös Saniaistassun mestari, tassutteli kumppaninsa Pihlajakukan kanssa edellä. Alppiturkki oli jäänyt vahtimaan pentujaan. Suomuhännän viikset hohtivat kuutamossa. Kissojen äänet alkoivat kuulua, kun he saapuivat Nelipuulle. Varjoklaani saapui paikalle viimeisenä. Hämytähti aloitti.
"Murattipentu on kadonnut!"
Kissajoukossa alkoi kuulua supinaa.
"Kettu on varmaan syönyt hänet!", joku huusi.
Saniaistassu tunnisti huutajan Myrskyklaanin Mäntymyrskyksi.
Hämytähti jatkoi.
"Hän ei ollut Jokiklaanissa."
Mustan ja harmaan utuisen kirjava naaras mulkaisi Lumitähteä.
"Myrskyklaani ei ikinä alentuisi kaappaamaan pentuja", Lumitähti maukui.
"Varjoklaani ei tiedä asiasta mitään!", Syketähti mutisi.
Hopeatassu kumartui kuiskaamaan jotain vieressään istuvalle kellanruskealle kollille.
Kohun rauhoituttua Syketähti kertoi omat uutisensa.
"Varjoklaanilla on kaksi uutta oppilasta, Pihlajatassu ja Marjatassu!"
Kellanruskea kolli ja punaruskea naaras nousivat ylös.
"Pihlajatassu! Marjatassu!", uusia oppilaita onniteltiin.
Lumitähti astui eteen.
"Myös Myrskyklaanilla on uusia oppilaita! Kuusitassu, Kuusamatassu, Raetassu, Kivitassu ja Loikkatassu. Liljatassu kouluttautuu parantajaksi."
"Kuusitassu!" "Raetassu!" "Loikkatassu!" "Kuusamatassu!" "Kivitassu!" "Liljatassu!" Onnittelut alkoivat.
Saniaistassu huomasi vähän matkan päässä ruskearaidallisen kollin nousevan seisomaan ja töytäisevän kuonollaan vieressään istuvaa pientä ruskean ja valkoisen kirjavaa kollia.
"Nouse nyt, Kuusamatassu!"
"En halua heidän näkevän naamaani!"
"Et sinä niin pahalta näytä! Ylös nyt!"
Saniaistassun vieressä vaaleanharmaa juovikas naaras nousi arastellen seisomaan. Saniaistassu näki hänen etujalossaan arpia. Kissan vieressä istui toinen oppilas, harmaanruskea naaras valkeilla pilkuilla. Saniaistassu katsahti parantajien sekaan. Yllätyksekseen hän tunnisti Liljatassun.
*Hän ei kai pärjännyt soturikoulutuksessaan.*
Hän kääntyi katsomaan taas Kuusamatassua. Laikut olivat saman muotoisia kuin Liljatassulla.
*Heidän on pakko olla sisaruksia.
Kollin korvassa oli viilto. Saniaistassua ihmetytti, miksei hän halunnut näyttää naamaansa. Lopulta Kuusamatassu nousi istumaan. Saniaistassu sävähti. Kollin naamaa halkoivat arvet. Toinen suupieli osoitti alaspäin ja toisen puolen silmä näytti sumealta.
*Mikä on voinut aiheutaa tuollaiset vammat?*
Närhitassu sävähti. Saniaistassu kuuli hänen kuiskaavan Liljatassulle.
"En arvannut, että se olisi noin pahan näköistä!"
"Myrskyklaanilla on myös uusia sotureita! Metsämarja ja Hohtoturkki!"
Valkea naaras nousi seisomaan. Hänen vieressään oranssi naaras nousi myös, tosin hän näytti arastelevan huomiota.
"Hohtoturkki! Metsämarja! Hohtoturkki!"
Saniaistassu kuuli älähdyksen. Hän kääntyi katsomaan ja näki Kaislatassun hypänneen Tuuliklaanin oppilaan päälle ja huitaisevan käpälällään toista.
"Kaislatassu, mitä ihmettä sinä teet?!", Tunturitähti huusi.
Harmaa kolli ei vastannut heti. Hän raapaisi Omenatassua pari kertaa ja päästi sitten Hohtotassun altaan.
"He väittivät meidän piilottelevan Murattipentua!"
Saniaistassu vilkaisi taivalle. Pilvet olivat alkaneet lähestyä kuuta uhkaavasti.
Ukkosturkki ja Kuurahäntä katsahtivat toisiinsa ja loikkasivat väliin. Kuu oli jo peittynyt.
"Kokoontuminen on päättynyt!"

//Tässä nyt siis alkuperäinen kokoontumistarina

Nimi: Raetassu, Myrskyklaani

13.02.2017 18:22
Raetassu asettui tyhjän - häntä ja Loikkatassua lukuun ottamatta - oppilaiden pesän sammalille. Muut oppilaat olivat uusien soturien ja Kuusamatassun luona. Loikkatassu asettui hänen viereensä tutkiva katse naamallaan.
"Emo kertoi minulle sen, jonka oli ilmeisesti kertonut sinulle aiemmin", Raetassu sanoi hiljaa. Loikkatassun hännänpää nyki hermostuneesti.
"No, mitä siitä. Kerrotaan päällikölle, niin saa häätää mokoman huijarin Myrskyklaanista!" Loikkatassu murahti.
"Ei! Me emme voi kertoa päällikölle ensin, mutta minusta isän pitäisi tietää, tai Kivitassun. Meidän molempien pitää puhua emon kanssa, ja selvittää teidän kireät välinne. Tai edes yrittää", Raetassu puhahti.
"Tiedän, mutta hän ei suostu puhumaan. Sitä paitsi sinulla piti olla tärkeää asiaa!" Loikkatassu kivahti, käänsi selkänsä Raetassulle ja lähti pois.
*Hiirenaivo! Yritän selvittää asian, mutta hän lähtee!*

Raetassu näki Kivitassun aukion reunalla tyytyväisenä varpusen kimpussa.
"Miten voit Kivitassu?"
Kolli käänsi päätään Raetassun suuntaan ja tiputti varpusen rippeet suustaan. "Ai, heih Raetashu, minä voin jo hyvih, mutta menen vasta huomenha harjoitukshiin."
*Hän varmaan varoo vääntynyttä hammastaan kovin.

Kuu oli nousemassa, kun partio lähti tarpomaan hangessa nelipuuta päin.
"En voi uskoa! Ensimmäinen kokoontumiseni!" Raetassu huudahti. He kulkivat Tammimetsän kautta pöllöpuulle.
"Muista mitä sanoin, älä haasta riitaa ja muista käyttäytyä", Savujalka sanoi ja asteli vakaasti eteenpäin. Raetassu nyökkäsi. Kun he olivat ohittaneet pöllöpuun neljä puuta näkyi edessäpäin.
*Keitä mahdan tavata? Tästä tulee jännittävää!* Raetassu haistoi Tuulikalaanin. Häntä ujostutti olla niin monen vieraan klaanin kissan lähellä. Klaanien joukossa syntyi kohinaa. Hän ei oikein uskaltanut jutella kenellekään vieraista kissoista ja hän näki miten Loikkatassu pörhisteli niska karvojaan hermostuneesti. Vähän ajan päästä paikalle Saapui Jokiklaani. Paikalle astelevien kissojen tassut narskuivat lumessa. Kissa joukot tiivistyivät ja hänen olonsa kävi vain hermostuneemmaksi.
"Hei, kuka sinä olet? Turkkisi on omituisen värinen", kellanruskea jokiklaanilais naaras kysyi häneltä.
"Öh... minä olen Raetassu, entä sinä?" Raetassu sanoi.
"Sammaltassu", naaras vastasi.
*Kunhan en vain sano mitään väärää!* Silloin Varjoklaani tuli paikalle.
"Minun pitää mennä!" Sammaltassu ilmoitti ja hyppi kissa tungokseen. Soturit hiljensivät innokkaasti supattavia oppilaita. Vähitellen klaanit hiljenivät.
"Murattipentu on kaapattu!" Tuuliklaanin päällikkö aloitti. Kissa joukossa alkoi kuulua hämmentynyttä supinaa.
"Luuletko että Varjoklaani on vastuussa tästä?" Raetassu kysyi vieressään istuvalta Loikkatassulta.
"En, varmaan joku kettu vienyt", Loikkatassu vastasi. Hämytähti sanoi jotain ja mulkaisi Lumitähteä.
"Myrskyklaani ei ikinä tekisi sellaista!" Lumitähti sanoi. Tunnelma kireni.
"Varjoklaani ei tiedä asiasta mitään!" Syketähti murisi hampaidensa välistä. Raetassu kääntyi Loikkatassun puoleen.
"Kuvittelenko vain, vai kuulostaako hän sinustakin epäluotettavalta?" Loikkatassu ei vastannut vaan käänsi katseensa hämmentyneeseen Kivitassuun.
"Varjoklaanilla on kaksi uutta oppilasta!" Syketähti kohotti katseensa kahteen suurin piirtein Raetassun kokoisiin oppilaisiin.
"Pihlajatassu ja Marjatassu!" Oppilaat nousivat ylös.
*Kumpi noista on Pihlajatassu ja kumpi Marjatassu?*
"Pihlajatassu, Marjatassu!" Innokkaat onnittelut raikuivat ilmassa.
*Kuulostaapa ääni kovalta, kun kaikki klaanit huutavat yhtä aikaa!*
"Meilläkin on uusia oppilaita. Raetassu, Kuusamatassu, Kivitassu, Loikkatassu, Kuusitassu ja parantaja oppilas Liljatassu!" Lumitähti julisti.
*Miksei Kuusamatassu nouse ylös? Loikkatassukin näyttää ujostelevan.*
"Raetassu! Kuusamatassu! Kivitassu! Loikkatassu! Liljatassu! Kuusitassu!" Klaanit hurrasivat.
"Myrskyklaanilla on myös uusia sotureita. Hohtoturkki ja Metsämarja!" Lumitähti sanoi.
"Hohtoturkki, Metsämarja!" Raetassu havahtui Loikkatassun töksäissessä häntä kuonolle. Hurraukset keskeytyivät,
"Katso!" Raetassu kääntyi Loikkatassun osoittamaan suuntaan. Kaislatassu, oppilas jonka nimen hän oli kuullut lausuttavan, oli hyökännyt tuuliklaanilaisen oppilaan kimppuun.
*Onko hän ihan hiirenaivo!* Syntyi niin kova hälinä, ettei Raetassu kuullut mitä Tunturitähti huusi Kaislatassulle. Oppilas raapi tuuliklaanilaista ja hyppäsi pois toisen päältä.
"He väittivät Jokiklaanin varastaneen Murattipennun!" Pilvet olivat peittäneet kuun.
"Tähtiklaanin merkki! Pentu on teillä!" Joku tuuliklaanilainen huudahti.
"Kokoontuminen on päättynyt!" Syketähti murahti. Tuohtuneet klaanit häipyivät paikalta. Puheensorinaa kuului joka suunnasta.
"Minulleh jäi hämmehtynyt olo ensimmäihestä kokoontumihehta!" Kivitassu kuiskasi Raetassulle ja hän loi Kivitassulle saman mielisen katseen.

Vastaus:

81riviä
sehän tekee...

30kp!
Oho, melko paljon

LiljaVYP

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

11.02.2017 16:13
Loikkatassu tassutteli mestarinsa Tomuläiskäin perässä ulos leiristä. Hän oli edennyt saalistus taidoissaan niin, että osasi saalistaa hiirten lisäksi jo oravia, ja joskus jäniksiä.
"Tästä tulee sinulle merkittävä päivä", Tomuläiskä sanoi salaperäisellä äänellä.
*Joo, opin saalistamaan punkkeja klaanin vanhimmista. Mukavaa että Kuusamatassusta tuli vihdoin oppilas, Kivitassu pääsee huomenna takaisin oppilaan tehtäviin!*

Loikkatassun yllätykseksi he menivät hiekkakuopalle.
"Tänään opit taistelemista", Tomuläiskä naukaisi.
"Oikeasti?" Loikkatassu kysyi silmät innosta loistaen.
"Kyllä, ensin harjoitellaan jotain helppoja liikkeitä, kuten hyökkääjän väistäminen."
"Sinun pitää siis väistää minun hyökkäykseni, kun juoksen sinua kohti", Tomuläiskä selvensi, ja asettui vastapäätä Loikkatassua.
*Tästä tulee helppoa!*

Tomuläiskä syöksyi lihakset jännittyneinä odottavaa Loikkatassua kohti. Loikkatassu hyppäsi sivulle juuri kun Tomuläiskä oli hyppäämässä häntä kohti.
"Hyvä, sait horjutettua tasapainoni, kokeillaan vielä kerran", Tomuläiskä maukaisi ja ravistei turkkiaan. Tällä kertaa Loikkatassu ei ollut valmistautunut Tomuläiskän nopeuteen, ja naaras onnistui tönäisemään hänet maahan, ennen kuin Loikkatassu ehti väistää.
"Et osannut odottaa vauhtini muutosta, viholliset ovat eri kokoisia, ja jotkut nopeampia kuin toiset, meidän täytyy harjoitella tätä lisää seuraavalla kerralla", Tomuläiskä sanoi ja johdatti Loikkatassun takaisin leiriin.

Raetassu odotti häntä leirin suuaukolla.
"Meidän pitää puhua", Raetassu sanoi.
Loikkatassu heilautti häntäänsä ärtyneesti.
"En ehdi, oli ensimmäiset taistelu harjoitukset ja..."
"Mitä! Olivatko ensimmäiset taistelu harjoituksesi tänään? Olet ollut oppilas jo kuun ajan!"
*Mitä hän selittää? Nyt ei todellakaan ole oikea aika puhua hänen kanssaan!* Loikkatassu huiskaisi häntäänsä ja juoksi tuoresaalis kasalle.

Kuusamatassu seisoi tuoresaaliskasalla ihmetellen jotain. Loikkatassu asteli hänen eteensä.
"Hei Kuusamatassu, onko jokin hätänä?"
"Öh... ei. Kaikki on kunnossa..." Kuusamatassu sanoi. Oppilaiden pesän edustalla Kivitassu puhui jotain Hohtoturkille.
*Mutta... eikös hänen pitäisi olla vielä parantajan pesällä.*
"Käyn Kivitassun luona, mutta palaan kohta", Loikkatassu murahti.

Matkalla Raetassu pysäytti hänet.
"Tule nyt, minulla on sinulle asiaa emosta."
Loikkatassu mietti hetken, mutta seurasi sitten Raetassua ulos leristä.

Vastaus:

44riviä = 16kp

LiljaVYP

Nimi: Liljatassu, Myrskyklaani

10.02.2017 22:50
Liljatassu palasi metsästä pieni tukko ratamoa ja siankärsämöä suussaan. Parantajakokoontumisesta oli vasta muutama päivä, mutta hän kaipasi jo takaisin kuukivelle. Hän vei yrtit pesään ja astui sitten ulos. Kastanjaturkkia ei näkynyt. Kaikki oppilaat olivat harjoituksissa ja suurin osa sotureista partioissa. Sulkahäntä jutteli Kaunoruusun kanssa.
*Minulla ei ole mitään tekemistä. Eikai kukaan välitä jos...*
Hän hiipi hiljaa metsään.

Liljatassu asteli leiriin kantaen oravaa ja kahta jänistä. Hän tarkisti, ettei kukaan nähnyt ja vei saaliit vaivihkaa tuoresaaliskasaan. Hän ei tahtonut kenenkään tietävän, että hän saalisti. Liljatassu huomasi kasassa päästäisen. Sen turkissa oli kummallisia juovia.
*Kuka on niin typerä, että saalistaa päästäisen. Nehän maistuvat kamalalta. Se on varmaan tapettu vahingossa.*
Hänet valtasi outo tunne. Ympäröivä maailma pimeni. Liljatassu kuuli kaislojen suhinaa. Hän avasi silmänsä - tajuten vasta siinä vaiheessa sulkeneensa ne - ja katseli ympärilleen. Hän oli joella. Tämä osa joesta ei kuitenkaan ollut tuttu. Ympärillä kasvoi pitkää heinää ja kaisloja. Pari osmankäämiä taivutteli hahtuvaisia kissanhäntiään tuulessa. Jossain vilahti oranssi turkki. Liljatassu erotti tuulessa sanat:
"Kuut kuluvat. Saniaisten varjoista paljastuu salaisuus, joka on hajottava Jokiklaanin, repivän sen riekaleiksi. Pidä varasi..."
"Mitä tuo tarkoittaa? Miksi sinä minulle tuollaista kerrot? Kuka olet?", Liljatassu huusi tuuleen.
"Tunnet minut..."

Liljatassu kömpi istumaan.
*Sain juuri ensimmäisen ennustukseni!*
Hän valikoi kasasta myyrän ja hiiren ja palasi pesään. Naaras pudotti myyrän Kuusamapennun kuonon eteen. Kolli nukkui. Liljatassu töykkäisi häntä käpälällään. Kuusamapentu ei herännyt. Naaras kumartui tökkäisemään veljeään kuonollaan. Kolli vain tuhahti unissaan. Liljatassu haki tupon sammalta, kastoi sitä lätäkössä ja puristi siitä vettä Kuusamapennun päälle. Kolli vinkaisi kauhuissaan ja avasi silmänsä henkeään hukkoen. Sitten hän näytti palaavan valvemaailmaan.
"Miksi sinä noin teit?!", Kuusamapentu maukui äkäisesti.
"Et ole syönyt tänään mitään. Voisit tehdä vähän muutakin, kuin vain nukkua kaiket päivät. Menisit ulos ja juttelisit jonku kanssa!", Liljatassu maukui veljelleen.
Kolli yritti painaa korvansa luimuun, mutta raapaisi oikean korvansa parantajainpesän kiviseinään. Korvassa oleva lovi takertui halkeamaan.
"Amaauh!", kolli vinkaisi ja alkoi näykkiä myyrää.

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne suurkiven alle klaanikokoukseen!", kuului Lumitähden huuto.
Liljatassu tunki nopeasti kehäkukan rippeet niille kuuluvalle paikalle ja ryntäsi aukiolle saniaistunneilia pitkin. Valkea naaras seisoi suurkivellä ja suurin osa klaanin kissoista oli kerääntynyt sen ympärille.
"Olemme kokoontuneet tänne viettämään yksiä klaanin tärkeimmistä menoista, nimittämään uusia sotureita ja oppilaan!"
Liljatassu istui isäsä Murattilehden viereen.
"Hohtotassu ja Metsätassu!", Lumitähti maukui.
Naaraat astuivat eteen.
"Minä Lumitähti, Myrskyklaanin päällikkö pyydän soturiesi-isiäni kääntämään katseensa näihin oppilaisiin! He ovat opiskelleet ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi. Hohtotassu! Oletko valmis taistelemaan klaanisi puolesta, jopa henkesi uhalla?"
"Olen!"
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Tästäpäivästä lähtien sinut tunnetaan Hohtoturkkina! Tähtiklaani kunnioittaa arvostelukykyäsi ja jäljitystaitojasi ja hyväksyy sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi!", Lumitähti maukui ja kosketti kuonollaan tuoreen soturin otsaa. Hohtoturkki nuolaisi päällikön lapaa.
"Metsätassu! Oletko valmis taistelemaan klaanisi puolesta, jopa henkesi uhalla?"
"Kyllä!", kellanpunainen naaras maukui.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Metsätassu, tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan Metsämarjana! Tähtiklaani kunnioittaa sinnikkyyttäsi ja saalistustaitojasi ja hyväksyy sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi!", Lumitähti kumartui koskettamaan uusimman soturinsa otsaa kuonollaan ja Metsämarja kurottui nuolaisemaan hänen lapaansa.
"Hohtoturkki! Metsämarja! Hohtoturkki! Metsämarja!"
Liljatassu pani merkille, miten innokkaasti Kivitassu huusi Hohtotassun nimeä.
"Missä Kuusamapentu on?", Lumitähti kysyi.
"En minä tiedä. Käskin hänet ulos pesästä, kun hän vain nukkui kaiket päivät", Liljatassu maukui hieman hämmentyneenä.
Kaunoruusu ja Murattilehti vilkaisivat huolestuneina toisiinsa.
"Mitä minusta?", ruskeavalkoinen kolli astui esiin tuoresaaliskasan takaa.
"Kuusamapentu!", Lumitähti maukui. "Tule tänne."
Kuusamapentu asteli suurkiven juurelle.
"Kuusamapentu, olet valmis oppilaaksi. Kastanjaturkki kertoi, että olet toipunut tarpeeksi."
Kuusamapennun silmät laajenivat.
"Tästä lähtien sinut tunnetaan Kuusamatassuna. Koivunlehti!", Lumitähti heilautti häntäänsä.
"Olet valmis saamaan ensimmäisen oppilaasi. Olet rohkea ja uskollinen soturi ja toivon, että välität nämä ominaisuudet myös Kuusamatassulle."
"Kuusamatassu, Kuusamatassu!"

Nimi: Kaislatassu, Jokiklaani

30.01.2017 17:54
Kaislatassu heräsi hätkähtäen.
Hän oli nähnyt unta, jossa veriset käpälät kynsivät pentujen pieniä ruumiita.
Kolli nousi pystyyn ravistaen kuvajaisen mielestään lähtien aukiolle muiden luo.
Tassuttaessaan muiden oppilaiden ohitse, hän kuitenkin tunsi vatsassaan pieniä viiltoja, kuin joku olisi raapinut häntä oikeasti.
Kaislatassu ei kuitenkaan jaksanut keskittyä siihen vaan tepasteli auringon täytteiselle aukiolle.
Lumi oli alkanut sulamaan vihdoin, ja kylmä lehtikato olisi viimein loppu.
Punahännän pennutkin telmivät innoissaan isänsä Varjokuiskeen ympärillä, hyökkäillen tämän hännän kimppuun.
Äkkiä se kaikki tuntui kuitenkin pysähtyvän, äkäisen Tuuliklaanilaisen rääkäisystä.
Pennut pakenivat emonsa turviin, ja soturit valmistautuivat taistelemaan.
Kissoja ei kuitenkaan tullut enää. Niitä oli vain yksi vastaan Jokiklaani.
"Mitä haluatte?" Tunturitähti ulvaisi astuen ulos pesästään.
"Tiedät ihan hyvin, anna se pentu tänne!" Tuuliklaanin naaras ärähti. Kaislatassun silmään kuitenkin osui se miten laihalta tämä näytti, revityine valkoisine turkkinensa.
"Jokiklaanissa ei ole jaettuna Tuuliklaanin verta!" Tunturitähti maukui katsoen Punahäntää, ja Varjokuiskausta luottavin katsein.
"Valetta! Antakaa pentu nyt, se oli ainoa joka selvisi..." naaraan ääni hiipui jonnekin olemattomaan, kunnes pensaikosta hyökkäsi joukko rähjäisiä Tuuliklaanin sotureita.
"Pentu tänne, emme halua taistelua tästä!" Tuuliklaanin harmaa kolli maukui painaen kylkensä kiinni valkoisen naaraan kylkeen.
"Ei sitten, tutkikaa leiri, ja tarkastakaa pennut!" harmaa kolli maukui irvistäen.
*mitä tästä vielä syntyy!* Kaislatassu ajatteli nähden mielessään saman kuvan unestaan.
Saniaistassu tassutti kollin viereen, ja laski hännän tämän lavalle.
"Tiedätkö, minulla on huono tunne tästä!" kuiskasin, ja katsoin kuinka Tuuliklaanilaiset tutkivat leiriämme...

//Saniainen?

Vastaus:

10 Kp
Jännittävä tarina. Kirjoitan pian jatkoa.


LiljaVYP

Nimi: Raetassu, Myrskyklaani

25.01.2017 22:22
Raetassu näki emon mietteliään katseen.
"Meidän täytyy puhua", Raetassu sanoi emolle. Hapsuturkki nyökkäsi, kuin olisi odottanut tätä jo monta kuuta. He kävelivät leirin poikki. Savujalka huusi Raetassun perään jotain harjoittelusta.
"Tulen kohta!" Raetassu huusi, ja katosi leirinsuuaukolta Hapsuturkin kanssa.

Raetassu istui kylmään hankeen. Hapsuturkki katsoi suoraan häneen. "Loikkatassu vihaa minua, haluat varmaan tietää miksi", Hapsuturkki sanoi.
*Mutta eikös Loikkatassu vihaa kaikkia?* Raetassu kuitenkin vain nyökkäsi emolle.
"Kerroin hänelle totuuden, eikä hän kestänyt sitä. Nyt sinä saat tietää totuuden. Kun lähdin leiristä, menin saalistamaan. Oli ruokapula ja minulle tuli tarve auttaa klaania. Sitten pennut syntyivät ja kettu hyökkäsi. Se roikotti Loikkapentua jaloista. Kettu ajettiin pois, mutta Loikkapennun jalat jäivät heikoiksi", Hapsuturkki sanoi. Raetassu tuijotti emoaan sanomatta mitään.
*Ymmärrän että hän auttoi klaaniaan, mutta ei kai synnyttävä naaras vain yksin lähde leiristä ja ala saalistaa!*

Raetassu käveli leiriin kankeana, eikä sanonut mitään perässä kulkevalle emolle.
*Savujalalla oli jotain asiaa.*

Raetassu näki miten Loikkatassu kärttyili Kuusitassulle ja ojenteli hänelle kynsiään. Raetassu juoksi Loikkatassun luo.
"Kuvitteletko että saat ystävällisiä katseita perääsi jos jaat kiukkuasi kaikille kissoille. Vaikka kettu olisi kynsinyt sinulta silmät päästä, et voisi olla loppu ikääsi noin kärtty kaikille!" Raetassu sähähti.
*Minunkin kärsivällisyydelläni on rajansa!*
"Valitse sanasi uudestaan paremmin, kun kynsin sinulta korvat päästä!" Loikkatassu sähisi ja pörhisteli niskakarvojaan.
"Lopettakaa heti!" Kuusitassu huudahti hätääntyneesti ja heittäytyi heidän väliinsä. Loikkatassu tuijotti niskarvat pystyssä Raetassua, mutta antoi niiden pian siloittua. Mitään sanomatta Raetassu kääntyi ja lähti tuoresaaliskasalla odottavan Savujalan luo.

Raetassu kulki Savujalan kanssa ulos leiristä. He menisivät harjoittelemaan taistelua hiekkakuopalle.
*Harmi ettei Kivitassu voi tulla harjoittelemaan.*
"No niin Raetassu, kertoisitko miksi olitte siellä metsässä hortoilemassa kuin päättömät myyrät?" Savujalka kysyi, ja pysähtyi.
*Päällikkö käski häntä kysymään!*
"Haistoin Loikkatassun ja... ...lähdin hänen peräänsä", Raetassu sanoi ääni hermostuksesta väristen.
"Mitä Loikkatassu siellä teki?" Savujalka tivasi.
Raetassu nytkähteli hermostuneesti. "Hän jahtasi jotain kania kai", Raetassu sanoi.
*Loikkatassu heittää minut tuoresaaliskasaan jos sanoin jotenkin huonosti tekosyyn.*
"Sinun olisi pitänyt kertoa meille eikä lähteä etsimään häntä yksin. Pidän huolen, että hänkin pääsee puhutteluun", Savujalka sanoi.
Kolli heilautti häntäänsä hiekkakuoppaa päin. "Mennään!"
*Ehkä minun täytyisi puhua Loikkatassulle emosta, vaikka hän onkin aika huonolla päällä tänään. Tarkemmin mietittynä aina. Hän on ainut joka tietää siitä minun lisäkseni. Heti harjoittelun jälkeen!*

"Sinä yrität nyt hyökätä kimppuuni!" Savujalka sanoi, ja asettui kyyryyn Raetassua vastapäätä. Nopea Raetassu kiisi hetkessä Savujalkaa päin, mutta tassut hipoivat ilmaa, kun Savujalka väisti hänet tarkoituksella täpärästi.
*Ketunläjät! Kunpa olisin vielä hiukan nopeampi!*
"Uudestaan, muista tällä kertaa ennakoida liikkeitäni paremmin", Savujalka sanoi ja asettui takaisin paikalleen.
*Enhän minä osaa lukea hänen ajatuksiaan! Miten opin tämän? Ehkä minä voin yllättää hänet!* Raetassu asettui kyyryyn. Hän hiipi mestariaan kohti vatsa maata viistäen. Savujalka seisoi paikoillaan lihakset jännitettyinä, eikä mestari näyttänyt ihmettelevän hänen omituista hyökkäämistapaansa. Raetassu vaani kunnes tarpeeksi lähellä mestariaan. Sitten hän loikkasi Savujalkaa päin, mutta kolli väisti ja syöksyi Raetassun taakse. Ennen kuin Raetassu ehti kääntyä ympäri, Savujalka oli jo hänen päällään. Raetassu yritti rimpuilla jonkin aikaa, mutta tuloksetta. Savujalka nousi hänen päältään.
"Harjoitellaan joitain liikkeitä ja kokeillaan sitten uudestaan", kolli sanoi.
"Jos joku saa kaadettua sinut maahan, miten pitäisi toimia?" Savujalka sanoi ja pyöritteli tassuaan lumessa.
Raetassu yritti väkisin keksiä jotain. "No... ...Ehkä pitää potkia vihollista vatsaan... ...tai raapia häntä mahaan?"
"Potkiminen voisi onnistua, mutta potkijan täytyy olla erittäin vahva voittaakseen vastustajan. Kuvittele olevasi vasta aloittanut soturi, jota vastaan päällikkö taistelee, mitä teet?" Savujalka kysyi.
"Minä... ...No,ei tätä en kyllä keksi..." Raetassu sanoi hiljaa.
"Yritä heittäytyä veltoksi, niin säästät voimiasi, sitten hyökkäät kaikilla voimillasi, niin ettei vihollinen osaa odottaa sitä, ja heität hänet kumoon" Savujalka sanoi.
*En ikinä opi tuota!*
"Kokeillaan käytännössä", Savujalka sanoi.

Raetassu meni niin veltoksi kuin Savujalan otteen alla pystyi. Sitten hän ponkaisi ylös, mutta Savujalka läpsäisi hänet tassullaan takaisin maahan.
"Eiköhän tältä päivältä riitä", Savujalka sanoi ja käveli Raetassu perässään leiriin.
*Loikkatassu! Minun täytyi jutella hänen kanssaan!*

Vastaus:

Saat huikeat 29 kp!!

ShukiYP

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

21.01.2017 17:03
Loikkatassu nuuhki maata. Lumessa oli vielä painaumia, tassunjälkiä. Aurinko nousi puiden välistä ja aamu kirkastui.
"Olemme kulkeneet vaikka kuinka kauan, eikä kyllä paljoa olla edetty!" Loikkatassu murahti. Hän oli syönyt hiiren poliksi Raetassun kanssa, joten nälkä oli suurempi kuin olisi ollut, ellei Raetassu olisi keskellä yötä lähtenyt metsään hortoilemaan. Loikkatassu ei vieläkään voinut käsittää miten tyhmä ja ajattelematon emo oli ollut.
"Muistatko jotain paikkoja matkaltasi?" Raetassu kysyi.
"Vain kaksijalkalan löyhkän!" Loikkatassu murahti innottomasti. Raetassu huokaisi.
*Ei minulla ole syytä kertoa hänelle miksi olen näin ärtynyt.*

Raetassu kantoi Loikkatassulle jäniksen. "Jätä minullekkin.
*Enpä tiedä* Loikkatassu kompuroi syömään.

"Olemme selvästi lähellä kaksijalkalaa!" Loikkatassu maukaisi.
"Olet oikeassa", Raetassu vastasi ja laski häntänsä maahan.
"Meidän on pakko levähtää! En jaksa askeltakaan!" Loikkatassu valitti.

"Tuntuu kuin aurinko olisi laskenut jo noussut kymmenesti", Loikkatassu valitti.
"Katso, kaksijalkala!" Raetassu huudahti.
*Korkeammännyt ovat lähellä. Mutta emo on leirissä. En ole niin varma haluako sinne sittenkään.*

He olivat tulleet korkeamännyiltä ja tästä eteenpäin Raetassu tiesi minne mennä. Kun he olivat kulkeneet jonkin aikaa puiden välissä, Raetassu säntäsi leirin suuaukolle.
"Tule!" Raetassu maukui. Loikkatassu otti pari epävarmaa askelta, mutta seurasi hetken päästä Raetassua leiriin.

Kissoja pyöri heidän ympärillään kyselemässä kaikkea, ja Loikkatassun täytyi ahtautua tungoksen läpi Kivitassun luo.

Liljatassusta oli tullut parantajaoppilas.
*Ainakaan minua ei voida pakottaa siihen hommaan!* Kivitassu juoksi häntä päin. Kesken matkan kollin jalat pettivät alta. Kivitassu lensi maahan naamalleen, ja alkoi ulvoa.
*Miksi kaikkien täytyy loukata itsensä! Oma vammani ei sentään ole minun vikani.* Kaikki katseet kääntyivät maassa makaavaan Kivitassuun. Raetassu juoksi pöllämystyneenä aukion poikki veljensä luo. Loikkatassu huokaisi.

Kivitassu oli nyt parantajan luona.
*Toivottavasti ei mitään vakavaa. Klaanimme hukkuu vammautuneisiin kissoihin!* Loikkatassu juoksi soturien pesälle niin kovaa kuin pääsi.
"Missä emoni on?"
"Tarkoitatko Hapsuturkkia?" Punatuisku kysyi, ja haukkasi palan hiirestä.
*No ketä muutakaan hiirenaivo!*
"Hän lähti juuri saalistamaan", Koivunlehti jatkoi. Loikkatassua ei kiinnostanut mennä ulos hortoilemaan, joten hän nappasi kasasta myyrän, ja asettui leirin sisäänkäynnille. Loikkatassu näykki myyräänsä vaivaantuneesti.
*Mitä sanon emolle. Vaikka hän ei suutu helposti, hän loukkaantuu vihaisesta sanomisesta hyvin paljon. Emo kätkee tunteensa sisälleen, kuten minä! Hänet on saatava puhumaan.*

Partion haju tulvi Loikkatassun nenään. Hän polki hermostuneena myyrän tähteitä lumeen.
*Käyn vielä katsomassa Kivitassua.*

Loikkatassu huomasi Raetassun kurkistelevan salaa parantajan pesälle. Hän hiipi lähemmäs, ja heittäytyi kevyesti Raetassun päälle kuin saaliin. Raetassu kaatui kumoon. Naaras säikähti ja käännähti ympäri.
"Mene sisälle siitä hiirenaivo! Ei kaikkea tarvitse vakoilla!" hän huudahti ja pöllämystynyt Raetassu käveli hänen perässään pesään sisälle. Kivitassun naama oli vähän naarmuilla, mutta muuten kolli näytti olevan kunnossa. Kuusamapentu makaili pesässä vieläkin.
"Hei Raetassu ja Loikkatassu, te löysitte leirin! Minä olen parantajaoppilas nykyään."
"Joo kuulimme jo sen asian, mutta onko Kivitassu kunnossa?" Loikkatassu murahti.
"Kastanjaturkki sanoi että hän on muuten kunnossa, mutta yksi hammas on vääntynyt ja kipeä. Hän pääsee muutaman päivän päästä takaisin oppilaiden tehtäviin", Liljatassu kertoi.
*Parantajat eivät edes tee mitään! Kuusamapentu on täällä yhä unohdettuna kuin mätä hiiri! Entä jos Kivitassu jää myös tänne kun muut ovat sotureita!* Kivitassu nukkui ja käänsi vähän väliä kylkeään. Kastanjaturkki käveli Kivitassun luokse ja hieroi jotain salvaa tämän arpiin. Kivitassu hätkähti ja melkein heräsi.
*Emo on varmaan tullut jo!*

Loikkatassu näki emon hakevan tuoresaaliskasasta oravan. Naaras haukotteli ja puraisi oravaa. Loikkatassu meni emon luokse.
"Meidän pitää puhua", Loikkatassu sanoi ärtyneesti. Mitään sanomatta emo kääntyi, nappasi oravan suuunsa ja lähti pois.
*Ei sitten!*

Vastaus:

Saat 26 kp!


ShukiYP

Nimi: Liljatassu, Myrskyklaani

20.01.2017 23:32
Liljatassu asteli Kastanjaturkin, Heijastusyön, Närhitassun, Turvemarjan ja Hapsukorvan kanssa. Liljatassu ei ollut koskaan käynyt näin kaukana. Hän jutteli siniharmaan naaraan kanssa.
"Sammaltassu valehteli Kaislatassulle pelastaneensa sinut", harmaa naaras selitti.
"Selvisikö juttu?", Liljatassu kysyi.
"Kyllä. Kun Saniaistassu kuuli siitä, hän suuttui!", Närhitassu maukui.
Parantajat tassuttelivat laskeneen auringon viimeisissä säteissä Tuuliklaanin nummien poikki.

Puolikuu oli nousemassa. Edessä häämötti Emonsuun pimeä pelottava onkalo. Liljatassu ei uskaltanut astumaan sisään.
Närhitassu yritti rohkaista häntä.
"Kyllä se siitä! Minä kuvittelen aina olevani sokea, kun menen tuonne. Se helpottaa kummasti!".
Liljatassua pelkkä ajatuskin sokeudesta pelotti.
*Mitä jos koko maailma olisi noin pimeä!*
Hän muisti Kuusamapennun ja ajatteli, miten lähellä veljen sokeutuminen oli ollut.
*Jos partio olisi tullut vähän myöhemmin... eih en kestä edes ajatella, mitä sitten olisi käynyt!*
Hän astui sisään pimeyteen. Tunnelia tuntui jatkuvan ikuisuuteen. Hän ei tiennyt, että Kuusamapentu lipui samaan aikaan unissaan tukilla miltei samanlaisessa synkässä tunnelissa, ja että veljellä oli siellä seuraakin.
Liljatassu pelkäsi koko ajan eksyvänsä muista. Hän kääntyi kulman taakse ja hätkähti. Edessä oli valoa. Se levisi ympäri suurta luolaa monta hännänmittaa korkean kuukiven jakamana. Hetken kuluttua puolikuu oli luolan katossa olevan reijän kohdalla. Valo lankesi luolan joka kolkkaan.
*Miltäköhän täällä näyttää täysikuun aikaan?*
Kastanjaturkki lausui perinteisen seremonian ja tassutteli kuukiven ääreen.
Muut parantajat astelivat kivelle, kävivät makuulle ja painoivat kuononsa sitä vasten. Liljatassu tassutteli kiven eteen. Askelet kaikuivat luolassa. Hän laskeutui makaamaan. Kiven loiste häikäisi. Liljatassu ummisti silmänsä ja painoi kuononsa kiveen. Kuukiven pinnan kylmyys sai hänet säpsähtämään. Naaras odotti, että jotain erityistä tapahtuisi. Oli rauhallista. Nukkuvien kissojen hengitys kaikui luolassa. Liljatassu raotti silmiään. Kuu oli siirtynyt hieman. Nyt se oli täsmälleen kiven kohdalla. Hän ummisti silmänsä kiireesti.
*Pitää kai vain odottaa.*
Siitä lähtien kun hän oli ilmoittautunut parantajaoppilaaksi, hän oli kovasti halunnut tavata tähtiklaanilaisen. Tärkein motivaatio oli kuitenkin saada Kuusamapentu kuntoon...

//Liljatassu havahtui. Hän oli nukahtanut vahingossa. Liljatassu nousi seisomaan ja astui muutaman askeleen. Neljä suurta tammea kohosi ylväästi taivaalle. Maassa oli lätäköitä. Liljatassu tassutteli yhden luo.
*Mitenköhän Kuusamapentu voi?*
Hänen yllätyksekseen lätäkköön ilmestyi kuva nukkuvasta ruskeavalkoisesta kollista parantajan pesässä. Vihreä lehti kieppui puusta alas. Ei ollut lehtikato. Lehti laskeutui lätäkköön ja väreet peittivät näkymän. Liljatassu katsoi ylös Varjoklaanin tammen oksille. Siellä istui valkoharmaa kolli ja oranssi naaras valkealla vatsalla.
"Tervetuloa Tähtiklaanin metsään. Olen Virtaviiksi ja vieressäni istuu Voikukanlehti", kolli maukui.
"Olet siis Myrskyklaanin tuleva parantaja", solakka naaras maukui.
"Oletko valmis?...//

Liljatassu asteli Tuuliklaanin reviirillä. Hapsukorva ja Turvemarja olivat lähteneet omiin leireihinsä. He saapuivat Nelipuulle. Liljatassu haistoi jotain.
"Menkää te jo edeltä. Tulen pian perässä!", hän maukui.
"Selvä! Älä eksy!", Kastanjaturkki vastasi.
Muut menivät edeltä ja Liljatassu kääntyi katsomaan Tuuliklaanin reviirille. Hän seurasi outoa hajua. Pensaassa istui ruskea raidallinen pentu.
(Jos Saniaistassu olisi nähnyt tämän pennun, hän olisi sanonut, että tämä pentu muistutti hämmästyttävän paljon Naakkapentua. Liljatassu ei kuitenkaan ollut edes syntynyt, kun Naakkapentu kuoli.)
"Etsitkö jotain?", Liljatassu kysyi pennulta.
Pentu tuijotti häntä hämmästyneenä.
"Viimein jotain elävää!", pentu maukui.

"Ja saanko kysyä, mitä sinun ikäisesi pentu tekee ulkona leiristä auringon noustessa ja yksin?", Liljatassu tiedusteli.
*Karkailin leiristä itsekkin, mutten koskaan näin kauas!*
"Etkös olekin Myrskyklaanista?", pentu kysyi.
Liljatassu hämmentyi pennun oikeasta arvauksesta.
*Eiväthän Myrskyklaanin ja Tuuliklaanin rajat kohtaa muuta kuin Nelipuulla!*
"Olen, mistäs niin päättelit?", hän päätti kysyä.
"Olen kai haistanut hajunne kun parantajanne kävi leirissämme", pentu maukui ja tuijotti häntä suoraan silmiin suurilla sinisillä pennunsilmillään.
"Sinulla on kauniit silmät!", pentu maukui haltioituneen näköisenä.
Liljatassu ei tiennyt mitä ajatella tuuliklaanilaispennusta.
"Otin tuon kohteliaisuutena, nimeni on muuten Liljatassu!", hän kehräsi harkittuaan hetken tarkkaan vastaustaan.
"Minun pitää nyt mennä. Minua odotetaan!", hän maukui pikaisesti.
"Sinunkin olisi syytä palata omaan leiriisi, ennen kuin muut heräävät, tiedän omasta kokemuksesta", hän antoi vielä pennulle vinkin ja kääntyi lähteäkseen.
"Olen Murattipentu, toivottavasti näemme vielä?", pentu kysyi.
*Minun isäni on Murattilehti!*
"Toivottavasti!", hän maukui Murattipennulle ja juoksi muiden perään.

Liljatassu hoivasi veljeään ja mietti Murattipentua. Tuuliklaanilainen oli käyttäytynyt melko oudosti.
*Hän sanoi silmiäni kauniiksi! Onko hän rakastunut minuun?*
Liljatassu katsoi nukkuvaa veljeään. Yhtäkkiä tämä hätkähti hereille. Kuusamapentu avasi silmänsä. Molemmat silmänsä! Oikea oli enemmän kiinni, mutta silti auki. Liljatassu oli yllättynyt.
"Näetkö sillä?", hän kysyi.
"Sumeasti", kolli vastasi.
*Hänestä tulee vielä soturi!*
Liljatassu siveli kehäkukka haudetta veljensä haavoihin ja puhkui tarmosta.
*Tapasin tähtiklaanilaisia! Oikeita tähtiklaanilaisia!*

//Anteeksi Tomu, kun muotoilin keskustelun osin uusiksi! ---<,`;>

Vastaus:

Kauhean huikeaa saat 34 Kp!!





ShukiYP

Nimi: Murattipentu, Tuuliklaani

20.01.2017 12:35
Murattipentu tökkäisi siskoaan.
"Mitä sinä oikein pyörit siinä?" Kolli tiuskaisi.
"Näin painajaista, ei muuta", Surinapentu maukui kääntäen selkänsä Murattipennulle.
"Vain oikeat pennut näkevät painajaista!" Murattipentu murahti väsyneenä.
"Koittakaapas nyt nukkua, auringon nousuun ei ole enää kauaa!" Heidän emonsa Kukkatuuli maukui lempeästi.
"Älä sinä siinä käske!" pieni pentu tiuski, painaen päänsä syvemmälle sammaliin.

Aamuinen aurinko alkoi nousta nummien ylle. Murattipentu kömpi sisarustensa välistä kohti pentutarhan sisäänkäyntiä.
"Tänään aion käydä ulkona, oikeasti ulkona!" Kolli ajatteli puoliääneen, ja kipitti nopeasti ulos pesästä. Hän livahti sujakasti pentutarhan suuaukosta ulos. Kolli puikkelehti kevein askelin lumisen leirin läpi, ja pysähtyi huomatessaan uloskäynnillä vartian.
"Hiirenpapanat!" Murattipentu murahti, mutta huomasi sivusilmällään tarpeidentekopaikan tunnelin. Hän jatkoi matkaansa hiljaa kohti löyhkäävää jätös tunnelia, ja varoi lumen narskuntaa.

Päästessään toiselle uloskäynnille, Murattipentu livahti hyvillään ulos puuttomalle nummelle. Hän kierteli etsien kiviä, ja puita löytämättä mitään.
"Etsitkö jotain?" Murattipentu säikähti säälittävästi kääntyen ääntä kohti. Kääntyessään hän huomasi oranssivalkoisen naaraan seisovan puiden ympäröimällä aukiolla.
"Viimein jotain elävää!" Pentu maukui seikkailunhimoissaan.

"Ja saankohan kysyä, mitä ikäisesi pentu tekee pentutarhan ulkopuolella tähän aikaan auringon noususta?" oranssivalkoinen Myrskyklaanilainen maukui päätään kallistaen. Murattipentu vain murahti kurkkien naaraan taa metsään.
"Etkös olekin Myrskyklaanista?" Kolli maukui nyrpistäen nenäänsä rajalta leijailevalle hajulle.
"Olen, mistäs niin päättelit?" naaras kysyi naurahtaen hiljaa.
"Olen kai haistanut hajunne kun parantajanne kävi leirissämme", pentu tokaisi katsoen Myrskyklaanilaista silmiin.
"Sinulla on kauniit silmät!" Murattipentu sanoi ajatusten velloessa päässä.
"Otin tuon kohteliaisuutena, nimeni on muuten Liljatassu!" Oranssivalkoinen naaras maukui valmistuessa lähtöön.
"Olen Murattipentu, toivottavasti näemme?" Pentu kysyi.
"Toivottavasti!" Liljatassu maukui häviten puiden sekaan.

Murattipentu huomasi auringon katoavan nummien taa. Samassa kolli tajusi itseään ympäröivän metsikön olevan epänormaalia Tuuliklaanin reviiriksi.
"Miksi tunkeudut reviirillemme pentu?" musta kolli maukui Murattipennulle astuen esille varjoista.
"Anteeksi palaan takaisin omalle puol..." pentu ei saanut sanaansa loppuun kun oranssi käpälä peitti tiukasti hänen kuononsa.
"Et palaa mihinkään, Varjoklaanin reviirille ei tunkeudu kukaan!" musta kolli maukui astellen kevyesti pennun luo ilkeä ilme kasvoillaan...


//joku tarina vaan

Vastaus:

Neljänkymmenen rivin aloitustarina!!
Huikeaa! Todella jännittävä ja hauska tarina, ja minunkin hahmoni pääsi mukaan! Muokkasin tosin keskustelua vähän, eihän haittaa?
Pidin tästä kovasti, eikä tässä ole virheitä!
Saat 14kp!

LiljaVYP

Nimi: Kuusamapentu, Myrskyklaani

17.01.2017 21:00
//Kuusaman oksa nousiseisomaan kivellä. Tukki lipui ohi ja kolli hyppäsi sen päälle. Puunpala keikahti, mutta Kuusaman oksa onnistui säilyttämään tasapainonsa. Tukki lipui tunneliin. Kuusaman oksa onnistui näkemään vilauksen Naakan sulan mustasta turkista. Pimeää...
Tunnelin pää näkyi jo. Kolli liukui ulos tunnelista ja ratsasti lammelle asti.

Kuusaman oksa havahtui. Tukki oli lipunut rantaan. Kilpikonnakuvioinen naaras seisoi kivellä odottamassa. Kuusaman oksa hyppäsi rantaan naaraan luo.
"Hei, Liljan varsi", hän maukui.
"Tervehdys, Kuusaman oksa. Olet taas ollut kateissa. Mihin sinä aina häivyt?", Liljan varsi kysyi.
"En tiedä, mutta herätessäni olen aina kivellä, keskellä virtaa", kolli vastasi.
Naaras kääntyi katsomaan häneen.
"Onpa outoa".

Kuusaman oksa käveli muiden kissojen kanssa luolan katolla. Hän tunsi kuuluvansa tähän paikkaan, mutta ei muistanut kaikkea.
*Ovatko nämä kissat sisaruksiani, vai ystäviäni?*
Kuusen havu istui maahan ja alkoi peseytyä.
Yhtäkkiä Kuusaman oksa alkoi kuulla ääniä.
..."Kastanjaturkki, minulla olisi asiaa... toipuuko Kuusamapentu?...", kuului naaraan ääni.
..."Vaikea sanoa...", puhuja oli selkeästi kolli.
"Kuusaman oksa, onko kaikki hyvin?", Naakan sulka kysyi.
"O-on. Kaikki on kunnossa", Kuusaman oksa maukui änkyttäen.
Hän astui pari askelta taakse päin. Yhtäkkiä takajalkojen alla oli tyhjää. Tassut haroivat ilmaa. Kuusen havu oli salamana pystyssä ja tarttumassa häntä niskasta. Kuusaman oksa päästi helpottuneen huokauksen ja onnistui rimpuilemaan toisen takajalkansa takaisin reunalle. Kuusen havu hellitti otettaan hieman.
"Odota, en ole vielä kunnollaaah!..."

..."Nyt raettassukin on kadonnut!..."//

"Enkä tullut pelkästään kyselemään vointia ja tuomaan ruokaa. Minulla... oli muutakin asiaa".
"Kerro, Liljatassu".
"Kaikki tietävät, että olen surkea oppilas".
"Etkä ole. Suhinahäntä kertoi siitä jäniksestä".
"Saan kiinni vain oravia, ja olen surkea taistelija".
"Äh, kaikki tietävät, että sait ensimmäisen saaliisi jo pentuna".
"Mutta... Kastanjaturkki. Minä haluan parantajaksi!"...

Kuusamapentu heräsi parantajan pesässä. Hän avasi silmänsä. Oikealla silmällä näki sumeasti, mutta näki kuitenkin.
*En ole mikään yksisilmäinen mäyrä!*

Vastaus:

Saat 13 kp!



ShukiYP

Nimi: Raetassu,Myrskyklaani

17.01.2017 20:38
Raetassu tuli partiosta orava suussaan. Savujalka pudotti jäniksen kasaan ja kaivoi itselleen pulskan varpusen. Kivitassu toi kasaan hiiren. Raetassu nappasi laihan myyrän suuhunsa.
Hän laahusti maassa kasvavalle lumiselle ruohomättäälle ja asettui syömään. Loikkatassu oli ollut kateissa jo kaksi päivää ja Raetassu oli huolissaan. Emokin oli ollut hyvin huolissaan.
*Ehkä emo tietää jopa minua enemmän, minun täytyisi keskustella hänen kanssaan.*

Aurinko laski, mutta Loikkatassua ei näkynyt. Raetassu kömpi oppilaiden pesään nukkumaan. Hän pyöri ja kieri levottomana. Hän päätti käydä kävelemässä leirin ulkopuolella.
*Ehkä saan sen jälkeen unta.* Raetassu kömpi unisena makuualusiltaan ja lähti leiristä.

Leirin suuaukolla hän pysähtyi. Lumesta törrötti oksa jonka päässä oli karvatuppo. Raetassu nuuhki tuppoa, ja totesi että karvat olivat Loikkatassun. Tuuli olisi kuljettanut karvat pois jos ne olisivat vanhoja. Hän näki edessä päin jälkiä. Jäljet kuuluivat selvästi kompuroineelle kissalle. Loikkatassulle! Viime päivinä oli ollut tyyntä, eivätkä jäljet olleet peittyneet. Raetassu lähti seuraamaan jälkiä.

Raetassu juoksi osan matkasta. Jäljet mutkittelivat, joissain kohti puuttuivat kokonaan ja ne tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Hän kierteli puiden välissä.
Pian hän saapui suurelle vanhalle puulle. Hän oli käynyt jopa kaksijalkalan lähellä ja korkeamännyillä. Raetassu haistoi Loikkatassun.
*Tuolla hän on! Vihdoin!* Tumma hahmo kompuroi lähellä isoa puuta, ja vaani hiirtä. Raetassu seurasi miten Loikkatassu nappasi hiiren juuri ennen kuin se pujahti koloonsa.
*Hän osaa jo!* Raetassu juoksi harmaata naarasta päin. Loikkatassu yritti juosta karkuun, mutta Raetassu onnistui saamaan hänet kiinni ja kaatamaan lumeen. Hiiri tipahti Loikkatassun suusta.
"Mitä teet täällä!" Loikkatassu sähähti ja yritti samalla pyristellä Raetassun otteesta.
"Samaa voisi kysyä sinulta", Raetassu sanoi.
*Hän on varmaan joutunut elämään laihoilla hiirillä!*
"No minä vähän niinkuin eksyin ja sinä yhtäkkiä hyökkäsit päälleni kuin joku vihollissoturi!" Loikkatassu sihahti ja pyriseli yhä. Raetassu asettui pois Loikkatassun päältä ja lipaisi etujalkaansa kevyesti kielellään.
"Olitko yksin täällä kun eksyit?" Raetassu himetteli. Loikkatassu nousi maasta ja pudisteli sotkuista turkkiaan.
"Syytä kuule emoa kaikesta! Voisit miettiä jotain hyödyllistä, kuten sitä, ettet ole leirissä nukkumassa!" Loikkatassu vastasi ärtyneesti.
"Sinun täytyy tulla leiriin, voit kertoa kaiken matkalla", Raetassu sanoi.
Loikkatassu tuijotti vihaisena Raetassua. "Et edes taida tietää missä se on, enkä tule emon kanssa samaan leiriin!"
"Kyllä tiedän, ja sinä jäädyt täällä!" Raetassu huudahti epätoivoisesti tuulen pauhatessa hänen naamallaan.
"Hyvä on, mutta vain ruoan takia. Näytä missä leiri on!" Loikkatassu puhahti.
"Seurataan vain-" Raetassulta pääsi epätoivoinen naukaisu. Jäljet olivat kadonneet äskeisen lumimyrskyn alle.
*Mitä teen nyt! Nyt en voi kysyä neuvoa sotureilta!* Raetassu huiskautti harvinaisen pitkää häntäänsä.
Loikkatassu tuijotti häntä polttavalla katseellaan. "Etpä taida tietää! Sinusta ei ole mitään apua, aamu on pian. Mene jonnekin siitä ja pidä suusi tukossa!"
*Hän on jostain emolle tosi vihainen ja lähti siksi, mutta miksi ihmeessä? Onko hän ihan hullu! Eihän hän edes osaa saalistaa kunnolla, mutta lähtee yksin jonnekin eksyksiin!* Raetassu tuijotti Loikkatassua kysyvästi pitkän tovin.
"Etkö voisi kertoa mistä olet niin vihainen? Luota minuun sen verran", Raetassu sanoi. Loikkatassu seisoi pitkään liikkumatta. Raetassun hännänpäävärähti ärsyyntyneesti.
"Ei sitten, mutta meidän pitää löytää tie leiriin", Raetassu murahti, ja alkoi kuopia maata. Loikkatassu nuuski kohtaa jossa jäljet olivat olleet.
"Himmeitä jälkiä näkyy vielä!" Loikkatassu ilmoitti.
*Kunpa pääsisimme leiriin ehjin nahoin. Tahdon selvittää emon kautta miksi Loikkatassu vihaa häntä.*

Vastaus:

Saat 13kp!

LiljaVYP

Nimi: Liljatassu, Myrskyklaani

16.01.2017 20:15
Liljatassu kulki metsässä Suhinahännän, Raitakukan ja Metsätassun kanssa. Raitakukka lähetti kellanpunaisen oppilaan hiiren perään. Liljatassu nuuski ilmaa. Lumessa näkyvät jäniksenjäljet olivat hajun perusteella tuoreet.
"Mene vain! Kokeile!", Suhinahäntä kehotti ja laskeutui malliksi asentoon, jolla jäniksiä vaanittiin.
*Epäonnistun varmasti! Epäonnistun aina! Saan kiinni vain laihoja oravia!*
Oranssivalkoinen naaras matki ruskearaidallisen naaraan asentoa ja alkoi vaania. Hän hiipi lähemmäs jänistä. Liljatassu näki sen jo. Jänis nyhti kuollutta ruohoa lumesta. Hän hiipi lähemmäs. Jäniksen korvat nousivat pystyyn. Se nousi pystyyn ja lähti juoksuun. Liljatassu säntäsi sen perään. Yllätyksekseen hän saavutti jänistä nopeasti. Liljatassu onnistui jopa seuraamaan sitä sen pujottelussa, kun se yritti karistaa häntä kannoiltaan. Liljatassu hyppäsi eteenpäin ja laskeutui jäniksen päälle. Saaliseläin yritti pyristellä irti. Liljatassu puri sitä niskaan. Hän nosti ylpeänä jäniksen ilmaan.
"Todella hienoa! Ensimmäinen yrityksesi saalistaa jänis, ja sinä onnistuit! Mahtavaa!"
*Ehkä minusta tuleekin soturi!*

Liljatassu tallusti apeana leiriin. Hän oli saanut jäniksen lisäksi vain oravan ja laihan myyrän. Liljatassu katseli, kuinka Metsätassu pudotti tuoresaaliskasaan kolme hiirtä, myyrän ja tiaisen.
*Olen surkea!*
Liljatassu näki mustan tupsukorvaisen naaraan näykkimässä laihaa hiirtä.
"Eikö vieläkään?", hän kysyi arasti.
"Ei, Loikkatassusta ei ole kuulunut mitään", vastasi joku, joka ei ollut Hapsuturkki.
Liljatassu säpsähti. Kivitassu oli ilmaantunut hänen taakseen. Mustalla kollilla oli mutaa tassuissaan, mutta muu turkki oli puhdas. Vatsapuolikin hohti valkeana.
*Hän on ollut taisteluharjoituksissa.*
Hohtotassu kulki ohi kaksi hiirtä suussaan. Valkoinen naaras vilkaisi heihin ja mumisi hiirten takaa.
"Thumlethko shyömhään, Khivithashu?"
"Että, mitä?", Kivitassu kysyi.
Naaras laski hiiret suustaan.
"Niin, että tuletko syömään?", Hohtotassu kysyi.
"Aa, tulen toki", musta kolli maukui.

Liljatassu tassutteli parantajan pesälle orava ja hiiri suussaan.
*Totuuden hetki!*

Vastaus:

Saat 12 kp!


ShukiYP

Nimi: Loikkatassu, Myrskyklaani

15.01.2017 16:19
Loikkatassu istui maahan. Hän yritti katsoa emoaan suoraan silmiin, mutta musta soturi käänsi katseensa muualle.
"Lupasit kertoa! Se on varmasti jotain kamalaa kun salaat totuuden minulta!" Loikkatassu tiuskaisi.
"Niin, minä kerron kyllä, mutta minun täytyy saada aikaa. Jos suutut, en ihmettele", Hapsuturkki sanoi ääni surusta väristen.
"Kerro! Minulla on oikeus tietää miksi olen lopun ikääni hidas ja kömpelö! Joka tapauksessa se on sinun vikasi! Ei pentuja odottava naaras voi vain mennä yksin leiristä pois!"
Hapsuturkki huokaisi.
"Jos nyt sitten kerron. Klaanissa oli niihin aikoihin suuri ruokapula. Oli tarkoitus käydä vain pienellä kävelyllä, mutta kun näin riistaa minulle tuli tarve ruokkia klaania. Vaanin saalista, kun yhtäkkiä pennut alkoivat syntyä.
Kun olitte syntyneet aloin viedä teitä leiriin. Silloin kettu hyökkäsi kimppuuni. Vein Raepennun turvaan leiriin ja hain apua. Soturit lähtivät heti apuun, mutta kun he tulivat kettu roikotti sinua etujaloista.
Sinut onnistuttiin pelastamaan mutta-"
"Mitä! Olet huonoin emo mitä olla voi! Miten saatoit tehdä niin!"
*En anna hänelle ikinä anteeksi!* Loikkatassu lönkytti pois. Emo huusi jotain hänen peräänsä, muttei Loikkatassua kiinnostanut. Hän juoksi sydän jyskyttäen puiden välistä.

Loikkatassu oli syvällä metsässä. Hän ei välittänyt vaikka eksyisi leiristä, eikä ikinä osaisi takaisin.
*Mitäköhän nyt kannattaisi tehdä? Olisi sittenkin helpompaa olla parantaja. Ehkä minun ei tosiaan olisi kannattanut kuulla totuutta, se vain lisää sisäistä vihaani.*

Loikkatassu tiesi että hänen täytyisi mennä jo leiriin, mutta hän tarvitsi aikaa miettiä.
*Ehkä voin purkaa vihani tuohon hiireen.* Loikkatassu lähti vaanimaan hiirtä. Hän todella halusi saada sen kiinni. Hän lähestyi hitaasti siementä nakertavaa hiirtä. Hiiri pudotti siemenen maahan ja nuuski ilmaa.
Hän loikkasi ilmaan, mutta hiiri juoksi kauemmas ja hänen etujalkansa tömähtivät puhtaaseen lumeen. Se sattui, mutta Loikkatassu pidätteli maukunaa.

Vastaus:

Hmm...
Jännittävä tarina Loikkatassusta ja 29 riviä!
Saat 6 kp!

LiljaVYP

©2017 KuuKissat - suntuubi.com